Ett ljus i ett fönster - Valoa ikkunassa - Laila Kinnunen

Yön vaipan alle on jo jäänyt maa

On tullut aika valot sammuttaa

Vain varjot vakavina paikallaan

Nyt käyvät uneksimaan

On valo jäänyt pieneen ikkunaan

Ken valvoo ajatukset seuranaan?

Hän omaa ystäväänsä kaivaten

Näin laulaa — toivoen:

Valon säteiden tie minut muistoihin vie

Lyhty ikuinen on, muisto kuihtumaton

Kautta hiljaisen yön taakse tähtösten vyön

Laulu hänelle soi, jos kuulla hän voi

Nyt syttyy kaunis uusi tähtönen

Jo laulajakin huomaa loiston sen

Nyt armas laittoi valon ikkunaan

Mua kuulee kaivatessaan

Jää valo alle aamun koittavan

Pää uneen vaipunut on laulajan

Hän luokse ystävänsä kiitäen

Käy siivin unien

Ya queda tierra bajo el manto de la noche

Es hora de apagar las luces.

Solo sombras en su lugar

Ahora ve a soñar

Queda luz en la pequeña ventana.

¿Quién supervisa los pensamientos con ellos?

Él anhela a su propio amigo

Así es como se canta - esperando:

El camino de los rayos de luz me lleva a los recuerdos

La linterna es eterna, la memoria indestructible

A través de una noche tranquila detrás del cinturón de estrellas

Le suena la canción, si puede oírla.

Ahora se enciende una nueva y hermosa estrella.

Hasta el cantante nota el esplendor del mismo.

Ahora Armas pone la luz en la ventana

Mua se escuchará cuando sea necesario

La luz se queda bajo el amanecer

La cabeza del durmiente es el cantor.

Se acercó a su amigo, agradeciéndole

Visita las alas de los sueños