Ulos - Khid, RPK

Yeah

Tää on viimenen

Ja sit ei oo enää

Ja se menee näin

Tää ei oo yksinäiseten laulu, tää on kylmäks palanu aamu

Tulva nousee mun huoneessa, kun myrsky karkaa suonista

Pidätä henkee suon luomissa, aavikko pakenee puolestas

Tippunu valonsäteet eteen, hajal lattial tuijotan vaan

Elo karkaa loisteputkista

Ja kun etit mua viimeseen maanrakoon, löydät mut lähel aurinkoo

Kaiut leikkaa katuu, ikävä sisällä sulkee suun

Vedä se takas ennen kun kasvot on juuttunu

Epäkunnossa mun ääni maanalla painetta

Mä kasvatin vahingossa mustan aukon, kun mä etin avaruutta

Kantanu kylmiä väreitä mukana alusta asti tuu mukaan

Helppo ommella sielu kii, kävellä loppuun silmät kii

En oo enää se jäbä malmin metsäs

Selkä kohti maailmaa ja valonsäteet peräs

Pitämäs piilos lasihautaa enkeli reppuseläs

Valmiina lähteen vaan sen takii, ettei maailmaa tuu peräs

Tää paine pakenee huoneesta, sormista kuolleista

Sähkö laskeutuu, kunnes ikkunat särkyy kurvissa

Pidätä henkee uudestaan, vuori mun luureissa

Ihaillen totuuden tuoksu kadunmiehen puheissa

Ulos

Myrkyt kaatuu ulos

Ei seittii, ei enää

Ei enää, ei ketää

Ulos

Kadota musta ulos

Ei kotii, ei ketää

Ei enää, ei mitää

Ulos

Myrkyt kaatuu ulos

Ei seittii, ei enää

Ei enää, ei ketää

Ulos

Kadota musta ulos

Ei kotii, ei ketää

Ei enää, ei mitää

Mitä nyt törmää jäbään

Siistii et on eri meininki

Kun katon taaksepäin, kaupunki kasvaa väärinpäin

Ylösalasin roikkuu, ja soittaa ikuista torkkuu

Jälleen kerran myöhässä, mut kaamos kävi yökylässä

Ja käski lähettää terveiset, toivottavasti paranet

Hajataitto hävinny pois, ystävä antaa levyt pois

Kuiskaa mun perään, mä tiesin et sä heräät

Ei enää metsää, ei enää

Ei kestä, ei värejä pimeydestä

Vaan kaikki yhdessä

Kipinä kummaltkin puolelta, astuu alas vuoteelta

Kohottamassa katonrajaan, ettimässä huomista

Ei patinaa, kuparinauha kauniina

Neliraituri päälle, ja ghettotyylit nauhottaa

Ei kapinaa, eli ne ne nurkat rauhottaa

Ääriviivat pakenee pois, unettomuus on kaukana

Ei tyhjäkäyntiä, esittämässä ihmistä

Mä päästin irti, ja elän silti

Kiitos, ulos

Ulos

Myrkyt kaatuu ulos

Ei seittii, ei enää

Ei enää, ei ketää

Ulos

Kadota musta ulos

Ei kotii, ei ketää

Ei enää, ei mitää

Ulos

Myrkyt kaatuu ulos

Ei seittii, ei enää

Ei enää, ei ketää

Ulos

Kadota musta ulos

Ei kotii, ei ketää

Ei enää, ei mitää

Ulos

Ulos

Ulos

Ulos

sí

es el ultimo

y ya no es

Y va así

Esta no es una canción solitaria, esta es una mañana quemada por el frío

La inundación sube en mi habitación cuando la tormenta se escapa de las venas

Aguanta la respiración en las creaciones del pantano, el desierto huirá en su lugar

Rayos de luz caídos en el frente, esparcidos en el piso, solo miro

La vida se escapa de los tubos fluorescentes

Y cuando me persigas hasta la última grieta, me encontrarás cerca del sol

Los ecos cortan la calle, la añoranza por dentro cierra la boca

Tire hacia atrás antes de que la cara se atasque.

Fuera de servicio, mi voz está bajo presión

Accidentalmente crecí un agujero negro cuando estaba buscando espacio

Kantanu trae sentimientos fríos contigo desde el principio.

Fácil de coser el alma kii, camina hasta el final ojos kii

Ya no soy ese estúpido bosque de minerales

De espaldas al mundo y los rayos de luz siguiendo

Guarda una tumba de cristal oculta con un ángel en una mochila.

Salgo listo solo porque el mundo no viene por popa

Esta presión se escapa de la habitación, de los dedos de los muertos.

La electricidad desciende hasta que las ventanas se rompen en las curvas

Aguanta la respiración otra vez, montaña en mis auriculares

Admirando el aroma de la verdad en las palabras del hombre de la calle

Fuera

El veneno cae

No más, no más

No más, nadie

Fuera

Desaparece el apagón

Sin hogar, nadie

No más, nada

Fuera

El veneno cae

No más, no más

No más, nadie

Fuera

Desaparece el apagón

Sin hogar, nadie

No más, nada

¿Qué diablos está pasando?

Genial, estás en un estado de ánimo diferente

Cuando miro hacia atrás, la ciudad crece al revés

La mesita de noche cuelga, y llama la siesta eterna

Una vez más tarde, pero kaamos fue al pueblo nocturno.

Y me dijo que le enviara saludos, espero que se mejore.

Se acabó la distorsión, un amigo regala los discos

Susurra detrás de mí, sabía que no te despertarías

No más bosque, no más

No puedo tomar, no hay colores de la oscuridad

pero todos juntos

Una chispa de ambos lados, baja de la cama

Elevando hasta el techo, mirando hacia el mañana

Sin pátina, tira de cobre en perfecto estado.

El cuatro cuerdas encendido, y los estilos del gueto están grabando

No hay rebeldía, para que esos rincones se calmen

Los contornos se escapan, el insomnio está lejos

Sin ralentí, haciéndose pasar por un humano

Lo dejo ir, y sigo vivo

gracias, fuera

Fuera

El veneno cae

No más, no más

No más, nadie

Fuera

Desaparece el apagón

Sin hogar, nadie

No más, nada

Fuera

El veneno cae

No más, no más

No más, nadie

Fuera

Desaparece el apagón

Sin hogar, nadie

No más, nada

Fuera

Fuera

Fuera

Fuera