Suurin Ajatus - Julma Henri & RPK, Julma Henri, RPK

Tienviitan halaajat riitelee ovella

Viisasta apinaa, psykedeeliomenaa

Eivät pääse sisään edes ovesta

Yksi pitäisi valita

Seison kaikkeudessa, totuudessa

Miten minä itseni jakaisin?

Sisällä ja ulkona

Miten sen sanoilla kuvailisi?

Sanoilla kuvaan sanoinkuvaamatonta

Koitan pukea sitä sanoiksi

Yksi ja ainoa, totuus ykseys

Absoluuttinen

Ja vain hetki

Kun se repii sanojeni saumat

Karkaa minulta ja sanoilta

Sanojeni kanssa

Edessä liian suuren

Mitä painavammin pimeyteen vajoan

Sitä korkeammalle henkeni haluaa

Ei ole enää merkitystä sanoilla

Sinua pyydän sanojen takaa

En näe silmillä

Pysty sitä paljastamaan

Siellä sisällä

Kuka sen tuntee ei pelkää kuolla

Ikuisesti muuttuva muuttumaton

Totuus ja kasvu, muutos ja rakkaus

Perusolemus ja voima, rakkaus ja tahto

Tyyneys, alistuvuus, vapaa riippuvuus

En minä elä, elämä elää minussa

Luottamus ei horju ja äly ei ymmärrä

Sitä on minussa se pyrkii rajan yli

Maailmaan, kosketuksiin itsensä kanssa

Elämäni on pyhiinvaellusmatka

Jossa karistan sitä kahlitsevia kerroksia

Solujensa summa, kaikkeus kumarran

Korkeinta tajuaa ja tarkoitusta

Kaikki maailmassa kuuluu Jumalalle

Henri, ota vain se mitä tarvitset

Älä ota mitään muuta

Et tiedä kelle se on tarkoitettu

Jokaisen tarpeeseen on täällä tarpeeksi

Mutta ei jokaisen ahneudelle

Lapsiltasi tämä maa on sinulla lainassa

Ennen kuin on myöhäistä tee jotakin

Matkalla sinne, olet jo perillä

Pinnalta happea nappaa

Huipulla hetken lepäät

Kunnes on aika mennä takas hommiin

Ei ole epäselvää mitä pitää tehdä

Totuuden hengen lihaksi, tulen todeksi

Tänne minä kuolin, täällä minä synnyn

Otan mielen käyttöön, sukellan takas uneen

Signpost huggers discuten en la puerta

Mono sabio, manzana psicodélica

Ni siquiera pueden entrar por la puerta.

Uno debe ser elegido

Estoy en el universo, en verdad

¿Cómo me compartiría?

Dentro y fuera

¿Cómo lo describirías con palabras?

Las palabras describen lo indescriptible

Trataré de ponerlo en palabras

El Uno y Único, Verdad Unicidad

Absoluto

Y solo un momento

Cuando rasga las costuras de mis palabras

Huye de mí y de las palabras

con mis palabras

Frente demasiado grande

Cuanto más me hundo en la oscuridad

Cuanto más alto mi espíritu quiere

Las palabras ya no importan

Te lo ruego más allá de las palabras

no puedo ver con mis ojos

Ser capaz de revelarlo

En el interior hay

Quien sabe no tiene miedo a morir

Siempre cambiando sin cambiar

Verdad y crecimiento, cambio y amor.

Esencia Básica y Poder, Amor y Voluntad

Tranquilidad, sumisión, libre dependencia.

Yo no vivo, la vida vive en mi

La confianza no vacila y el intelecto no entiende

Es en mí que se esfuerza por cruzar la línea

Al mundo, al contacto con uno mismo

Mi vida es una peregrinación

Donde me sacudo las capas que lo unen

La suma de sus células, el universo se inclina

El más alto sentido y propósito.

Todo en el mundo pertenece a Dios

Henri, solo toma lo que necesitas

no tomes nada mas

no sabes para quien es

Aquí hay suficiente para las necesidades de todos.

Pero no por la codicia de todos

De tus hijos, esta tierra te es prestada

Antes de que sea demasiado tarde haz algo

En tu camino hacia allí, ya estás allí

El oxígeno es capturado de la superficie.

En la cima, descansas un rato.

Hasta que sea hora de volver al trabajo.

No está claro lo que hay que hacer

A la carne del espíritu de la verdad, me hago realidad

Aquí morí, aquí nací

Uso mi mente, me sumerjo de nuevo en el sueño