Sydänpuoli Säätä Vasten - Kari Tapio

Mä tulin kotiin tanssikeikalta

Tie kulki halki lapsuusmaiseman

Kun mulla oli aikaa

Mä pienen lenkin tein

Vanhaa kotipaikkaa ajoin katsomaan

Tie nurmettunut johti pihalle

Talon pahoin ränsistyneen näin

Mutta pieni harmaa vaja seisoi pystyssä

Me isän kanssa kerran teimme sen

Mä muistan oli kuuma elokuu

Mulla oli miesten rukkaset

Olin ylpeä kun olin päässyt, isää auttamaan

Mun täytyi olla alle kymmenen

Mä pihan poikki laudan raahasin

Sitten isälle sen ojensin

Hän katsoi sitä tarkkaan

Pyöritteli käsissään

Ja sitten katsoi jälleen minuun päin

Sydänpuoli säätä vasten

Muista poika aina lauta

Silloin se kestää pitempään

Sydänpuoli säätä vasten

Siinä se on koko niksi

Isä sanoi ja naulas laudan kiinni

Ei isä tunteistansa kertonut

Ei se oikein ollut tapana

Mutta noina päivinä hän oli lähelläin

Se on mun paras muisto isästä

Nyt mä olen isä itsekin

Mun pojat on jo aikamiehiä

Mä mietin mitä heille osannut oon opettaa

En tainnut olla isää kummempi

Isä sanoi ja naulas laudan kiinni

llegué a casa de un concierto de baile

El camino discurría por el paisaje de la infancia.

cuando tuve tiempo

hice una pequeña carrera

De vez en cuando para ver la vieja casa

El camino a la hierba conducía al patio.

La casa está muy deteriorada así.

Pero un pequeño cobertizo gris se mantuvo en pie

Mi padre y yo una vez hicimos eso.

Recuerdo que era un agosto caluroso

tenía puestos guantes de hombre

Estaba orgulloso cuando pude ayudar a papá

tenía que tener menos de diez

Arrastré el tablero por el patio

Luego se lo entregué a mi padre.

Lo miró de cerca

Hizo girar en sus manos

Y luego me miró de nuevo

Lado del corazón contra el clima

Recuerda chico siempre a bordo

Entonces durará más

Lado del corazón contra el clima

eso es todo

Papá dijo y clava el tablero cerrado

papá no le dijo

no fue realmente el caso

Pero en esos días estaba más cerca

Ese es mi mejor recuerdo de mi padre.

Ahora yo mismo soy padre

Mis hijos ya son contemporáneos

Me preguntaba qué podría enseñarles.

Yo no parecía ser un padrino

Papá dijo y clava el tablero cerrado