Viisi vuodenaikaa - Kaija Koo

Muistan syksyn ensihetken

Kun kesä nukkui hiljaa pois

Sanoit että pienen retken

Ominpäin kai tehdä vois

Kun on niin paljon katseltavaa

On pakko uskaltaa

Ei hyppyä tuntemattomaan

Voi tehdä askel kerrallaan

Ei ollenkaan

Olisitpa täällä kun on syksy

Ja mun mieleni sohjoinen

Se näitä teitäni sulkee

Eikä edes keväällä

Tunnu kääntyvän tämä tuuleni pohjoinen

Vaan se kauttani kulkee

Muistan syksyn ensi hetken

Kun kesä nukkui hiljaa pois

Sanoit että oman retken

Sinä teet ja se aikaa viedä vois

Silloin joutuu lähtemään

Kun ei pysty ollenkaan

Lähtemästä kieltäytymään

Ne on pikku lähtöjä ennen sitä suurempaa

Olisitpa täällä…

Olisitpa täällä kun on kesä

Ja itseltäni katoilen

Ja sitten löydän taas jälleen

Vaikka olet etäällä

Ehkä talvi ja sinä saavutte hiljalleen

Ja minä siirryn vuodenajoissa viidenteen

Recuerdo el primer momento del otoño

Cuando el verano dormía tranquilamente

Dijiste un pequeño viaje

Supongo que podría hacerlo por mi cuenta

Cuando hay tanto que ver

tienes que atreverte

No saltar a lo desconocido

Puede hacerlo un paso a la vez

De nada

¿Estarías aquí cuando sea otoño?

Y mi mente está turbia

Me cierra estos caminos

Y ni siquiera en primavera

Este viento parece estar girando hacia el norte

Pero pasa a través de mí

Recuerdo el siguiente momento del otoño.

Cuando el verano dormía tranquilamente

Dijiste tu propia salida

Lo haces y puede tomar tiempo para mantequilla

Entonces tienes que irte

Cuando no puede en absoluto

Negarse a irse

Tienen pequeñas salidas antes que las más grandes.

Querría que estés aquí…

¿Estarías aquí cuando sea verano?

Y desaparezco de mi mismo

Y luego lo encontraré de nuevo

Incluso si estás lejos

Tal vez invierno y llegarás despacito

Y me moveré en las estaciones a la quinta