Surulapsi - Kaija Koo

opin että se ei tule jäädäkseen

mä en suostunut koskaan sen otteeseen

se on muisto sun äänestä kertomassa mä en kelpaa

no hei, sinä itse teit musta tälläisen

ei mun elämä ollutkaan sun mittainen

joo olen kaatunut langennut loukkoihin

joista auennut ovi ainut alaspäin

ja niihin mun haaveet haudattiin

sain uudet haaveet ja nousin kauas päässyt oon

enkä sun surulapsesi tahtonut koskaan mä olla

vaan nousta korkeuksiin

mua kasvatit siskoihin vertaillen

ne on tyttöjä äidin ja tietää sen

sinä pilkkasit, estelit kun halusin vaan lentää

tänään mun kipukynnys on taivaan korkuinen

ja siitä sinä ansaitsen suuren kiitoksen

joo olen kaatunut langennut loukkoihin…

kun alhaalla käynyt niin huipulla tuulen tuntee

se saa sydämeen sen yksinäisyyden palaamaan

Aprendí que no se iba a quedar

Nunca estuve de acuerdo en esa ocasión.

es un recuerdo de la voz del sol diciéndome que no soy bueno

bueno oye, te ennegreciste

mi vida no fue larga

sí, he caído en trampas

de los cuales la puerta se abría sólo hacia abajo

y en ellos fueron enterrados mis sueños

Tengo nuevos sueños y me levanté muy lejos

y nunca quisiste ser tu pequeño

pero ascender a las alturas

me criaste en comparación con tus hermanas

son niñas madre y lo saben

te burlaste, bloqueaste cuando yo solo queria volar

hoy mi umbral del dolor esta alto en el cielo

y por eso te mereces muchas gracias

sí, me estrellé en el Reino Unido

cuando bajas para que la cima sienta el viento

hace que el corazón vuelva a su soledad