Matkalla kotiin - Kaija Koo

olen noussut juniin

olen nukkunut kiskojen kiireisiin

ja väsynyt vieraisiin

valoihin jotka viiltää

ja hotellien hautajaistunnelmiin

minä matkamies kaikista heikoin uuvuin

ja yli yön seinän takana surua kuopattiin

nyt täysi on yö

tähdet loistaa kuin miljoona vuotta sitten

minä valmis oon lähtemään

ja tie vie kotiin

enkeleiden laulu alkoi soimaan

minä kuuntelen yötä ja sielu se kerää voimiaan

Nyt olen matkalla kotiin

olen tehnyt niin monta turhaa matkaa

ja joutunut sotiin

nyt olen matkalla kotiin

olen joskus osunut onneenkin

ja taas hajonnut osiin

nyt olen matkalla kotiin

Tien päälle taas

olen valmis kyytiin nousemaan

jos joku kuljettaa minkä irti saa koneistaan

on taivas velkaa tuulen myötäisen

kohta sinussa kiinni olen hiljaa

ennen pimeää seuraavaa

jos joku mieletön matkani katkaisee

sen niitän tieltäni kuin syksyn viljaa

sillä luoksesi matkaa teen

ja tie vie kotiin

enkeleiden aika astuu voimaan

minä kuuntelen aamua

ja sielu alkaa soimaan

nyt olen matkalla kotiin

olen tehnyt niin monta turhaa matkaa

ja joutunut sotiin

nyt olen matkalla kotiin

olen joskus osunut onneenkin

ja taas hajonnut osiin

nyt olen matkalla kotiin

olen kulkenut katuja

turhaan kolkuttaen vieraisiin oviin

nyt olen matkalla kotiin

olen tanssien antanut viedä murheelisten hoviin

he subido a los trenes

he dormido en el ocupado ocupado

y cansado de invitados

a las luces que cortan

y el ambiente funerario del hotel

Yo, el compañero, soy el más cansado de todos.

y de la noche a la mañana detrás de la pared se desenterró el dolor

ahora llena esta la noche

las estrellas brillan como hace un millón de años

estoy listo para irme

y el camino lleva a casa

el canto de los ángeles empezó a sonar

Escucho la noche y el alma la recoge

Ahora estoy en mi camino a casa

He hecho tantos viajes inútiles

y se metió en guerras

ahora estoy de camino a casa

a veces he tenido suerte

y de nuevo se desintegro

ahora estoy de camino a casa

En la carretera de nuevo

Estoy listo para subir a bordo

si alguien lleva lo que sacan de sus maquinas

el cielo está en deuda con el viento

punto en que me atrapaste en silencio

antes de que oscurezca

si un loco interrumpe mi viaje

está fuera de mi camino como el grano de otoño

porque iré a ti

y el camino lleva a casa

el tiempo de los ángeles toma efecto

escucho por la mañana

y el alma empieza a sonar

ahora estoy de camino a casa

He hecho tantos viajes inútiles

y se metió en guerras

ahora estoy de camino a casa

a veces he tenido suerte

y de nuevo se desintegro

ahora estoy de camino a casa

he caminado por las calles

en vano llamando a puertas extranjeras

ahora estoy de camino a casa

He dejado que las danzas me lleven a la corte de las Angustias