Koruton - Kaija Koo

Olet vapaa sielu, koruton, vähäeleinen

Myöhään ymmärsin sen, minä hiomaton heijastus peilien

Ei kohtausta, ei näytelmää, ei mitään, vain lupaus elämä jatkuu

En ole enää varma siitäkään, toivottavasti niin tapahtuu

Minä olin draamakuningatar ja sinä olit rehellinen

Valvoit yön katsellen, kun nukuin

Edessä näen tien mittaamattoman, näköiseni naisen sitä kulkevan

Olit mennyt, kun minä päälleni puin

Kevyisiin askeliin, ääniin hiljaisiin

Minä aamun tullen kaiken menetin

Eleisiin koruttomiin, sun silmiin lempeisiin

Mut tyhjyyteen lähetettiin, jäljellä on ikävä koruton

On olo niin paljas, hävettää, jos joku huomaa sen

Etten kartalla ole, voiko ne tietää, on tieni monimutkainen

Ja että lähdit sovussa itsesi kanssa niin kevyin askelin

Niin kuin sellainen, joka voi katsoa taaksensa aivan puhtain sydämin

Pelkään liikaa sen sattuvan, päälle vyöryvän muistojen tulvan

Sanoit, oon helvetin kaunis, kun nukuin

Minä pelkään patoni murtuvan, kaiken kauniin yli kuohuvan

Minä unessa paikoillani uin

Kevyisiin askeliin, ääniin hiljaisiin

Minä aamun tullen kaiken menetin

Eleisiin koruttomiin, sun silmiin lempeisiin

Mut tyhjyyteen lähetettiin, jäljellä on ikävä koruton

Lohduton, on mereni rannaton

Ja sen aallot mulle liian suuria on

Kevyisiin askeliin, ääniin hiljaisiin

Kaikki irti leikattiin, jäljellä on ikävä koruton

Eres un alma libre, rústica, insignificante

Tarde me di cuenta, despuli el reflejo en los espejos

Sin escena, sin juego, nada, solo la promesa de que la vida continúa

Ya no estoy seguro de eso, espero que eso suceda.

Yo era una reina del drama y fuiste honesto

Miraste la noche mientras yo dormía

Enfrente, veo un camino inconmensurable, mi mujer caminando por él.

Te habías ido cuando puse la madera sobre mí

Para pasos ligeros, sonidos silenciosos

Lo perdí todo cuando llegué por la mañana.

A los ojos sin adornos, gentiles, suaves como el sol

Pero el vacío fue enviado, el remanente está sin adornos

Se siente tan desnudo, avergonzado si alguien lo nota.

No estar en el mapa, ¿pueden saber que mi camino es complicado?

Y que te fuiste en armonía contigo mismo en pasos tan fáciles

Como alguien que puede mirar hacia atrás con un corazón muy puro

Tengo demasiado miedo de la avalancha de recuerdos que sucederán.

Dijiste que era jodidamente hermosa cuando dormía

Tengo miedo de que se me rompa el barril, todo lo bello burbujee

duermo en mi sueño

Para pasos ligeros, sonidos silenciosos

Lo perdí todo cuando llegué por la mañana.

A los ojos sin adornos, gentiles, suaves como el sol

Pero el vacío fue enviado, el remanente está sin adornos

Inconsolable, es la orilla del mar

Y sus olas son demasiado grandes para mí

Para pasos ligeros, sonidos silenciosos

Todo fue cortado, el remanente está sin adornos