Ajoin koko yön - Kaija Koo

minua häikäisee

vaikka yö on musta

vastaantulijoiden valot ja kuume

joka jäi sinusta

ei, en kaipaakaan

enää lohdutusta

silti jotain palavaa

esiin sait minusta

tie ei laske tunteja, ja mul on aikaa

jos mä koitan nukkua niin nousen ilmaan

minä ajoin koko yön ja mietin kuinka sinut kiinni saan

jäivät huulesi huulilleni tulikuumina polttamaan

voi olla etten koskaan tule sinua kiinni saamaan

mutta tuntuu kuin olisi minut päästetty nuoruuden lähteestä maistamaan

kasvos melkein näin

pimeissä ikkunoissa

mutta aina kun käännän pään

sinä oot jo poissa

aamu valkenee

ei jälkeäkään susta

ehkä koitan tavoittaa

vain pelkkää kangastusta

tie ei laske tunteja ja mulla on aikaa

jos mä koitan nukkua niin nousen ilmaan

me deslumbra

aunque la noche sea negra

las luces y la fiebre de los destinatarios

quien te extrañó

no, no me lo pierdo

no mas consuelo

todavía algo ardiendo

saliste de mi

el camino no cuenta por horas, y tengo tiempo

si trato de dormir entonces me levantaré en el aire

Conduje toda la noche y me preguntaba cómo atraparte

Dejó tus labios ardiendo en mis labios

puede ser que nunca te alcance

pero se siente como si me hubieran permitido probar la fuente de la juventud

cara casi así

en ventanas oscuras

pero cada vez que giro la cabeza

ya te has ido

la mañana se vuelve blanca

sin rastro de susta

tal vez trate de contactarte

simplemente tejido simple

el camino no cuenta por horas y tengo tiempo

si trato de dormir entonces me levantaré en el aire