Potentiaali - Jukka Poika

Kun virta vie sua mukanaan kaikkeuteen

Takerrut kirjaan, takerrut kaiteeseen

Jos sä vaalit sun pelkoo

Niin kuin farmari peltoo

Ja varot astumasta sinne missä se versoo

Elät puoliteholla

Sen se susta kertoo

Mikset ottais omast potentiaalistas selkoo

Jos sä haudot itsesääliä suurina määrinä

Niin et sä oot uhri

Ja maailma on väärässä

Elät vajareilla

Sen se susta kertoo

Mikset ottais omast potentiaalistas selkoo

Omaan mukavuuteen on helppo tuudittuu

Silloinkin kun pitäis kasvaa ja uudistuu

Kelaat samaa luuppii kunnes se jumittuu

Jumittuu, jumittuu

Kaikki seisovat aallot, jähmeät patsaat

Joita puolustat

Niihin voimasi satsaat

Ne on niin rakkaat

Pikku harhakuvat

Kun virta vie sua mukanaan kaikkeuteen

Takerrut kirjaan, takerrut kaiteeseen

Ja vaalit sun pelkoo…

Jos sä haudot itsesääliä suurina määrinä…

Reunan yli nojaten

Tyhjyyttä halaten

Rakkautta tuhlaten

Sydäntäsi avaten

Vitutusta uhmaten

Karsinasta karaten

Seuraava leveli on just sua varten

Sun mieles aavikol on jossain puutarha

Mis kaikki on mahdollista

Eikä mikään oo varmaa

Ja vaiks sä kynnät mielelläs

Sun pitkää suoraa sarkaa

Niin koita välil vierailla viidakos

Ja jos se on sulle tuntematon alue

Niin ilmankos

Sä vaalit sun pelkoo…

Jos sä haudot itsesääliä suurina määrinä

Niin et sä oot uhri

Ja maailma on väärässä

Elät vajareilla

Sen se susta kertoo

Mikset ottais omast potentiaalistas selkoo

Takerrut kirjaan, takerrut kaiteeseen

Kun virta vie sua mukanaan kaikkeuteen

Cuando el poder te lleva al universo

Aférrate al libro, agárrate a la barandilla

Si la elección le tiene miedo al sol

Como asusta la gira

Y cuidado con pisar donde dispara

Vives a media potencia

eso es lo que dice

¿Por qué no aprovechar su propio potencial?

Si incubas la autocompasión en grandes cantidades

Así que eres una víctima

Y el mundo está mal

Vives en escasez

eso es lo que dice

¿Por qué no aprovechar su propio potencial?

Es fácil arrullarte a tu propia comodidad.

Incluso cuando debería crecer y renovarse

Rebobinar el mismo bucle hasta que cuelgue

cuelga, cuelga

Todas las ondas estacionarias, estatuas sólidas

a quien defiendes

inviertes en ellos

son tan queridos

Pequeñas ilusiones

Cuando el poder te lleva al universo

Aférrate al libro, agárrate a la barandilla

Y el sol electoral teme…

Si sientes autocompasión en grandes cantidades…

Inclinado sobre el borde

Abrazando el vacío

Perdiendo el amor

Abriendo tu corazón

jodidamente desafiando

De la pluma al kárate

El siguiente nivel es solo para sua

El desierto mentalizado por el sol está en algún lugar del jardín.

lo que sea posible

Y nada seguro

Y aunque te guste arar

Sol largas pestañas rectas

Así que trata de visitar la jungla en el medio

Y si es un área que no conoces

Así que sin eso

La elección le tiene miedo al sol…

Si incubas la autocompasión en grandes cantidades

Así que eres una víctima

Y el mundo está mal

Vives en escasez

eso es lo que dice

¿Por qué no aprovechar su propio potencial?

Aférrate al libro, agárrate a la barandilla

Cuando el poder te lleva al universo