Toisen kerroksen kevät - Johanna Kurkela

Sinä päivänä kun sinut oivalsin

Alkoi toisen kerroksen kevät

Kohta ihmeissäni minä katselin

Miten värit ne niin syvenevät

Siltä paikalta parvekkeelleni

Minä ryntäsin riemua niellen

Ja se loiste, se silmissä kirvelsi

Hädin tuskin mä näin pihatielle

Älä polta mua karrelle

Sano sekin jos oon liian lähellä sua

Se ei haittaa jos häikäiset

Kun hyväilee hehkusi hellästi mua

Mä niin alan olla sun valostas riippuvainen

Sinä päivänä aukaisin verhot

Että aurinko osaisi sisään

Koska hämärästä vasta vapautunut

Tarvii valoa lisää ja lisää

Älä polta mua karrelle

Sano sekin jos oon liian lähellä sua

Se ei haittaa jos häikäiset

Kun hyväilee hehkusi hellästi mua

Mä niin alan olla sun valostas riippuvainen

Sinä päivänä toiseen kerrokseen

Muutit sinäkin asuntoon kuusi

Jos et muuten niin ainakin sydämeen

Ja siitä alkaakin tarina uusi

Älä polta mua karrelle

Sano sekin jos oon liian lähellä sua

Se ei haittaa jos häikäiset

Kun hyväilee hehkusi hellästi mua

Mä niin alan olla sun valostas riippuvainen

El día que me di cuenta de ti

La primavera en el segundo piso comenzó

Pronto con asombro observé

Cómo los colores se profundizan tanto

De ese lugar a mi balcón

Me apresuré a tragar con alegría

Y ese brillo, picaba en sus ojos

Apenas vi el camino de entrada

no me quemes

Di eso también si estoy demasiado cerca

No importa si deslumbras

Al acariciarme tu resplandor suavemente

Empiezo a depender del sol

Abriría las cortinas ese día

Que el sol podría entrar

Por el crepúsculo recién estrenado

Necesita más y más luz

no me quemes

Di eso también si estoy demasiado cerca

No importa si deslumbras

Al acariciarme tu resplandor suavemente

Empiezo a depender del sol

Ese día al segundo piso

También te mudaste al apartamento seis.

Si no es así, al menos hasta el corazón.

Y ahí es donde comienza la historia.

no me quemes

Di eso también si estoy demasiado cerca

No importa si deslumbras

Al acariciarme tu resplandor suavemente

Empiezo a depender del sol