Sormenjäljet - Johanna Kurkela

Häntä koskaan unohda en

Hänen katseensa oli kuin tulta

Oli hymynsä harvinaislaatuinen

Se aseet riisui multa

Hän ei puhunut paljoakaan

Hän istui ja katseli vaan

Mut vaikka kuinka tahtoisin

Hartaasti tai vielä hartaammin

En häntä pysty unohtamaan

Hän jätti sormenjäljet

Mun sydämeen

Niin selvät todisteet

Viittaavat syylliseen

Ei ole epäilystäkään

Kun katsoo hänen käsiään

Vaikka kosketti silkkihansikkain

Silti jäljet sydämeen sain

Kaiken itsestäin paljastin

Epäilyksettä hänelle elin

Ja hän jotenkin näki mut silloinkin

Kun minuun seisoi selin

Sitä pysty en selittämään

Ja siksi en yritäkkään

Mut ilman häntä ois

Vapaaksi päässyt en

Kuin lintunen

Hänelle velkaa elämän jään

Nunca lo olvidaré

Su mirada era como el fuego.

Su sonrisa era rara.

Desarmó las armas

no hablaba mucho

Él solo se sentó y miró

Pero no importa lo mucho que quiera

Seriamente o más seriamente

no puedo olvidarlo

Dejó huellas dactilares

A mi corazón

Tan clara evidencia

Referirse al culpable

No hay duda

Al mirar sus manos

Aunque tocó el guante de seda

Todavía tengo rastros en mi corazón

Revelé todo sobre mí

Sin duda un cuerpo para él

Y de alguna manera lo vio incluso entonces

Cuando me puse de espaldas

no puedo explicarlo

Y es por eso que no estoy tratando

Pero sin él lo haría

no me libero

Como un pájaro

Le debe el hielo de la vida.