Perhonen - Johanna Kurkela

Näin syksy-yössä perhosen

Kun kotiin kävelin

Niin kaunis, pieni, valkoinen

Se eli kai vieläkin

Kuin kesän keiju saapunut

Ois syksyn harmauteen

Se aivan hiljaa lepattain

Jäi puiden katveeseen

Sen tiedätkö se perhonen

Et talvi kohta on

Ja tienoot kietoo pakkanen

Jään kylmään verkkhono

Et tyytynytkään kuolemaan

Keralla joukkojen

Vaan tahdoit nähdä talven maan

Niin puhtaan valkoisen

Sä tahdoit täältä lähteä

Vain siivin jäätyvin

Kun viime isku värähtäin

Lyö kylmän portteihin

Taas syksy-yössä mätänee

Nuo lehdet karisseet

Ja kaikki kesän pääskyset

On täältä lähteneet

Vain yksin lentää perhonen

Sen joskus nähdä voi

Se suven viime henkäyksen

Puistikon varjoon toi

Sen tiedäthän sä perhonen

Et talvi kohta on

Ja tienoot kietoo pakkanen

Jään kylmään verkkhono

Et tyytynytkään kuolemaan

Keralla joukkojen

Vaan tahdoit nähdä talven maan

Niin puhtaan valkoisen

Sä tahdoit täältä lähteä

Vain siivin jäätyvin

Kun viime isku värähtäin

Lyö kylmän portteihin

Vi una mariposa en la noche de otoño

cuando caminé a casa

Tan hermosa, pequeña, blanca

Supongo que todavía vivía

Como un hada de verano llegó

Ois al gris del otoño

Es muy silencioso

Dejado en las sombras de los árboles

Es que sabes que es una mariposa

que es invierno

Y el camino está rodeado de escarcha

tengo frio en la red

No estás contento con la muerte.

Tropas de una sola vez

Pero querías ver la tierra del invierno

tan puro blanco

Querías irte de aquí

Sólo la congelación más amplia

Después del último golpe vibró

Golpea las puertas frías

De nuevo en la noche de otoño, se pudrirá

Esas hojas derramadas

Y todas las golondrinas de verano

me fui de aqui

Solo una mariposa vuela sola

Puedes verlo a veces

Es el último aliento del verano.

El parque estaba ensombrecido.

conoces esa mariposa

que es invierno

Y el camino está rodeado de escarcha

tengo frio en la red

No estás contento con la muerte.

Tropas de una sola vez

Pero querías ver la tierra del invierno

tan puro blanco

Querías irte de aquí

Sólo la congelación más amplia

Después del último golpe vibró

Golpea las puertas frías