Oothan tässä vielä huomenna - Johanna Kurkela

Palaan kotiin päin sankan savun seasta

On vastaantulijoita, on kuoppa kadussa

On puinen asema, on tehdas suljettu

Pidän kädet puuskassa, piilossa tuulelta

Jos en tietäis että siellä oot, en jatkais

En katsettani maasta sais

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs

Oothan tässä vielä huomenna

Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan

Ja keräät talteen palaset kun hajoan

Niin oothan tässä vielä huomenna

Sä oothan tässä vielä huomenna

Voisin kuunnella nauruasi soivaa

Kunnes sulaa ikijää tai yö on pysyvää

Kun raakkuu varikset ja syvälle käy multa

Tiedän jossain onnistuin, kun sinuun takerruin

Mitä pidemmälle päivät käy, mä toivon

Et ikuista tää onni on

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs

Oothan tässä vielä huomenna

Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan

Ja keräät talteen palaset kun hajoan

Niin oothan tässä vielä huomenna

Sä oothan tässä vielä huomenna

Sama liite joka lehdet puihin saa

Pienen lapsen kävelemään opettaa

Linnut kylmän ajaks pois vie lämpimään

Meidät toisillemme toi

Meidät toisillemme toi

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs

Oothan tässä vielä huomenna

Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan

Ja keräät talteen palaset kun hajoan

Niin oothan tässä vielä huomenna

Sä oothan tässä vielä huomenna

Oothan tässä vielä huomenna

Vuelvo a casa del humo espeso

Hay oponentes, hay un hoyo en la calle

Hay una estación de madera, la fábrica está cerrada.

Mantengo mis manos racheadas, escondiéndome del viento

Si no supiera que estabas allí, no continuaría.

No pondría mis ojos en el suelo

Cuando oscurece, aprieto el sol en mi mano

¿Seguirás aquí mañana?

Terminas las frases con las que empiezo

Y recoges las piezas cuando rompo

Así que espera aquí mañana

Todavía estás aquí mañana

Podría escuchar tu risa sonar

Hasta que el hielo se derrita o la noche sea permanente

Cuando los cuervos rugen y el suelo se profundiza

Sé que en algún lugar tuve éxito cuando me aferré a ti

Cuanto más lejos vayan los días, espero

No tendrás la felicidad eterna.

Cuando oscurece, aprieto el sol en mi mano

¿Seguirás aquí mañana?

Terminas las frases con las que empiezo

Y recoges las piezas cuando rompo

Así que espera aquí mañana

Todavía estás aquí mañana

El mismo apéndice que sale de los árboles

Enseñar a un niño pequeño a caminar.

Los pájaros en el frío te calentarán

Él nos trajo el uno al otro

Él nos trajo el uno al otro

Cuando oscurece, aprieto el sol en mi mano

¿Seguirás aquí mañana?

Terminas las frases con las que empiezo

Y recoges las piezas cuando rompo

Así que espera aquí mañana

Todavía estás aquí mañana

¿Seguirás aquí mañana?