Linnunradan lapset - Johanna Kurkela

Makasin mustan taivaan alla

Ja tuijotin pimeää

Niin syvää ja näkymätöntä

Niin äkkiä tihenevää

Ja melkein huomaamatta

Tähdet lipui piilostaan

Ne loistivat hiljaisuutta

Ja kylpivät valossaan

Täällä linnunradan lapset

Tahtoo rakastaa

Pimeyttä vastaan

Ei he muuta suojaa saa

Linnunradan lapset kulkee

Kehää kiertäen

Yössä toisiansa

Kohti hapuillen

Lepäsit vierelläni siinä

Mä tähdissa matkaa tein

Sä suutelit minua suulle

Sun kättäsi varoen vein

Ja kaukaa kaaoksesta

Näimme toiseen galaksiin

Kun katsoimme ääretöntä

Se hyvältä tuntui niin

Täällä linnunradan lapset

Tahtoo rakastaa

Pimeyttä vastaan

Ei he muuta suojaa saa

Linnunradan lapset kulkee

Kehää kiertäen

Yössä toisiansa

Kohti hapuillen

Me acosté bajo el cielo negro

Y miré a la oscuridad

Tan profundo e invisible

Tan repentinamente espesando

Y casi desapercibido

Las estrellas salieron volando de su escondite

Brillaron con el silencio

Y bañado en su luz

Aquí están los hijos de la Vía Láctea

quiere amar

contra la oscuridad

No obtienen otra protección.

Pasan los niños de la Vía Láctea

Recorriendo el perímetro

En la noche el uno al otro

hacia lo agrio

Descansaste a mi lado en ella

Hice el viaje en las estrellas

Me besaste en la boca

El sol levantó suavemente tu mano

Y lejos del caos

Vimos otra galaxia

Cuando miramos al infinito

Se sintió bien de esa manera

Aquí están los hijos de la Vía Láctea

quiere amar

contra la oscuridad

No obtienen otra protección.

Pasan los niños de la Vía Láctea

Recorriendo el perímetro

En la noche el uno al otro

hacia lo agrio