Kunnes sinut viimein saan - Johanna Kurkela

Jos saisin yhden toiveen

Sen tuuleen kuiskaisin

Jos voisin vuoret siirtää

Niin kuitenkin

Hiljaa nimes lausuisin

Jos saisin yhden toiveen

Todeksi kirjoittaa

Sielusi silmät avaisin

Katsomaan

Miten paljon tunnenkaan

Kunnes sinut viimein saan

Synnyn luonas uudestaan

Mä tahdon sua rakastaa

Kunnes sinut viimein saan

Itkee taivaat tuhkaa

Ja sydän huutaa kaipuutaan

Tän kaiken yksin kannan

En saa sua uskomaan

Mä läpi virheittesi nään

Siihen jään

Vielä joskus ymmärrät

Kunnes sinut viimein saan

Synnyn luonas uudestaan

Mä tahdon sua rakastaa

Kunnes sinut viimein saan

Itkee taivaat tuhkaa

Ja sydän huutaa kaipuutaan

Olisin siinä silloin kun kaikki muu katoaa

Voisin sydämesi jään sulattaa

Voisin sydämesi jään sulattaa

Kunnes sinut viimein saan

Synnyn luonas uudestaan

Mä tahdon sua rakastaa

Kunnes sinut viimein saan

Itkee taivaat tuhkaa

Ja sydän huutaa kaipuutaan

Si tuviera un deseo

susurré al viento

Si pudiera mover las montañas

si, sin embargo

Tranquilamente Nimes diría

Si tuviera un deseo

escribir de verdad

Tus ojos están bien abiertos

Echar un vistazo

cuanto siento

Hasta que finalmente te entiendo

nací de nuevo

quiero amarte

Hasta que finalmente te entiendo

Los cielos lloran por las cenizas

Y el corazón llora por anhelo

Hoy, solo posición

no puedo hacer que lo creas

paso por tus errores

me quedaré allí

Sin embargo, a veces entiendes

Hasta que finalmente te entiendo

nací de nuevo

quiero amarte

Hasta que finalmente te entiendo

Los cielos lloran por las cenizas

Y el corazón llora por anhelo

Estaría allí cuando todo lo demás desaparezca

Podría derretir el hielo en tu corazón

Podría derretir el hielo en tu corazón

Hasta que finalmente te entiendo

nací de nuevo

quiero amarte

Hasta que finalmente te entiendo

Los cielos lloran por las cenizas

Y el corazón llora por anhelo