Kauriinsilmät - Johanna Kurkela

On metsäkauris ihana

Sen katse sielun vie

Niin ilman vaihtoehtoja

Käy lehtoon neidon tie

Vaan kaurista et tavoita, et sitä enää nää

Vain varjot puissa vaeltaa ja lehdet väräjää

Sä, miksi minuun katsoitkaan, kauriinsilmilläs

Oon pelkkä pala paperia sinun edessäs

Sen rypistää voit kasaksi ja heittää liekkeihin

Tai aivan hiljaa puhaltain sen nostat pilvihin

Sen metsäkauriin takia on monet lähteneet

Ja lehtometsän hämärään on sielun hukanneet

Kaurista ei tavoittaneet, sen varjon näki vaan

Ja tuulen tunsi ihollaan, se kantoi tuoksut maan

Sä, miksi minuun katsoitkaan, kauriinsilmilläs

Oon pelkkä pala paperia sinun edessäs

Sen rypistää voit kasaksi ja heittää liekkeihin

Tai aivan hiljaa puhaltain sen nostat pilvihin Sä, miksi minuun katsoitkaan,

kauriinsilmilläs

Oon pelkkä pala paperia sinun edessäs

Sen rypistää voit kasaksi ja heittää liekkeihin

Tai aivan hiljaa puhaltain sen nostat pilvihin

Hay un corzo maravilloso

Su mirada se lleva el alma

Entonces sin opciones

Visita el camino de la arboleda

Pero no alcanzas la cabra, ya no la ves

Solo vagan las sombras de los árboles y brotan las hojas

Me miras con tus ojos de venado

Soy solo un pedazo de papel frente a ti

Puedes arrugarlo y arrojarlo a las llamas.

O muy silenciosamente volándolo en las nubes

Por su corzo, muchos se han ido

Y la oscuridad de la arboleda ha perdido su alma

El ciervo no alcanzó, pero vio la sombra.

Y el viento se sentía en su piel, traía los olores de la tierra

Me miras con tus ojos de venado

Soy solo un pedazo de papel frente a ti

Puedes arrugarlo y arrojarlo a las llamas.

O soplando muy silenciosamente en las nubes, ¿por qué me miraste,

con ojos de venado

Soy solo un pedazo de papel frente a ti

Puedes arrugarlo y arrojarlo a las llamas.

O muy silenciosamente volándolo en las nubes