Juurrun tähän ikävään - Johanna Kurkela

Varjoon vanhan tammen hetkeks istahdan

Kiven pintaa miettien mä hyväilen

Nypin maasta rikkaruohon muutaman

Kukkii kummullasi muistot eilisen

Orvokit sen kesätaivaan siniset

Mutta niitä enää nähdä voi sä et

Niin kuin orvokit nää maahan juurtuneet

Kiinni sinussa mä kasvoin elämään

Olit voimani ja minkäs sille teet

Nyt mä juurrun tähän ikävään

Kaikki minussa kuin vaiti valittaa

Valos sammuttua eksyin hämärään

Ja kun sinua en nähdä enää saa

Niin mä juurrun tähän ikävään

Kastan kukkaset ja sulle puhelen

Ja on aivan niin kuin jotain vastaisit

Tätä kenellekään kertoa voi en

Ymmärtää sen vain nuo pienet orvokit

Lintu lohdutusta laulaa jossakin

Minä tahtoisin niin sinut takaisin

Niin kuin orvokit nää maahan juurtuneet

Kiinni sinussa mä kasvoin elämään

Olit voimani ja minkäs sille teet

Nyt mä juurrun tähän ikävään

Kaikki minussa kuin vaiti valittaa

Valos sammuttua eksyin hämärään

Ja kun sinua en nähdä enää saa

Niin mä juurrun tähän ikävään

Me siento a la sombra del viejo roble por un momento.

Pensando en la superficie de la piedra, acaricio

Recojo algunas malas hierbas del suelo.

Florece tus malditos recuerdos de ayer

Pensamientos en su azul cielo de verano

Pero ya no puedes verlos

Como pensamientos vistos en el suelo

Atrapado en ti crecí viviendo

Eras mi poder y lo que sea que le hagas

Ahora me arraigo en esta miseria

Todo en mí como una queja silenciosa

Cuando se apagó la luz me perdí en la oscuridad

Y cuando ya no te veo

Así me enraizo en esta miseria

Regaré las flores y te llamaré

Y es como algo que responderías

No puedo decirle a nadie esto

Solo esos maricas lo entienden

Un pájaro de consuelo canta en alguna parte

Me gustaría que volvieras entonces

Como pensamientos vistos en el suelo

Atrapado en ti crecí viviendo

Eras mi poder y lo que sea que le hagas

Ahora me arraigo en esta miseria

Todo en mí como una queja silenciosa

Cuando se apagó la luz me perdí en la oscuridad

Y cuando ya no te veo

Así me enraizo en esta miseria