Ilta saapuikin niin äkkiä - Johanna Kurkela

Ilta saapuikin niin äkkiä

Kirkkaana aamu nyt jo hämärää

Niin jäikin päivän matka lyheksi

Mä olen tässä, otathan mut syliisi

Kun varjo musta kaiken yli käy

Ei valon pilkahdusta missään näy

Mä käden laitan käteen ystävien

Kuuletko kun hiljaisuus tekee sen

On meitä täällä heikkoa niin monta

Surun alla aivan voimatonta

Sanat haihkuivat vain toivo jäljellä

Pidät huolta minustakin pienestä

Ei pelkoa oo rakkaudessa

Mä tahdon kiinni siihen tarrata

Voin nukahtaa ja luottaa rauhaisasti

Aamuun asti pidät huolta minusta

On meitä täällä heikkoa niin monta

Surun alla aivan voimatonta

Sanat haihtuivat vain toivo jäljellä

Pidät huolta minustakin pienestä

On meitä täällä heikkoa niin monta

Surun alla aivan voimatonta

Sanat haihtuivat vain toivo jäljellä

Pidät huolta minustakin pienestä

Pidät huolta minustakin pienestä

La tarde llegó tan de repente

Mañana clara ahora oscura

Así que el viaje del día fue corto.

Estoy aquí, tómalo en tus brazos

Cuando la sombra negra sobre todo pasa

No hay un rayo de luz en ninguna parte.

Pongo mi mano en manos de amigos

¿Oyes cuando el silencio lo hace?

Hay tantos de nosotros débiles aquí

Completamente impotente en el dolor

Las palabras se desvanecieron y solo quedó la esperanza.

Me cuidas poco también

Sin miedo oo en el amor

quiero apegarme a eso

Puedo dormirme y confiar tranquilamente

Me cuidarás hasta la mañana.

Hay tantos de nosotros débiles aquí

Completamente impotente en el dolor

Las palabras se desvanecieron solo con la esperanza dejada

Me cuidas poco también

Hay tantos de nosotros débiles aquí

Completamente impotente en el dolor

Las palabras se desvanecieron solo con la esperanza dejada

Me cuidas poco también

Me cuidas poco también