Hän ei kävele koskaan - Johanna Kurkela

Hänen kasvonsa on veistetty marmorista

Hänen vatsansa on norsunluuta

Ja kun kosketan hänen niskaansa

En mieti mitään muuta

Hänen kätensä tietävät miten

Tehdä pyytteettömästi hyvää

Hänen silmänsä ovat suota

Upottavaa ja niin syvää

Hän ei kävele koskaan

Mutta sielunsa viilettää

Kuin villi intiaani

Vuorenrinnettä välkkyvää

Hän ei kävele koskaan

Se vain unissa onnistuu

Mutta tärkeämpää onkin

Hänessä kaikki se muu

Hänen hiuksensa on punottu köysinippu

Hänen selkänsä on silkkipuuta

Ja kun sivelen hänen otsaansa

En kaipaa mitään muuta

Hänen huulensa ovat niin todet

Ja ne kuiskivat hellyydestä

Olen oppinut hänen kanssaan

Ihaninta ihmisestä

Hän ei kävele koskaan…

Hän ilman jalkoja juoksee

Hän nauttii ja iloitsee

Enemmän kuin moni niistä

Jotka oikeasti kävelee

Hän ei kävele koskaan…

Su rostro está tallado en mármol.

Su vientre es de marfil.

Y cuando toco su cuello

no pienso en nada mas

Sus manos saben cómo

Haz el bien desinteresadamente

Sus ojos son pantanosos

Sumergible y tan profundo

el nunca camina

Pero su alma se enfría

Como un indio salvaje

Parpadeo en la ladera de la montaña

el nunca camina

Solo funciona en los sueños.

Pero mas importante

En él todo lo demás

Su cabello es un paquete de cuerda trenzada.

Su espalda está hecha de madera de seda.

Y cuando rozo su frente

no quiero nada mas

Sus labios son tan verdaderos

Y susurraban con ternura

he aprendido con el

el hombre mas maravilloso

El nunca camina...

corre sin piernas

El disfruta y se regocija

Más que muchos de ellos

quien realmente camina

El nunca camina...