Sivullinen - Jenni Vartiainen

Elämäni piirrettynä kartalle niin pieneen

Sentti kertaa sentti siihen ison kylän viereen

Oon nojaillut mä seiniin ihmetellyt nurkan takaa

Miten pyörät pyörii miten maailmamme makaa

On toiset menneet tutkimaan jo miltä siellä näyttää

Ja hyvin ovat osanneet siel' kaiken ajan käyttää

Myös luvattu on mulle että vielä joku päivä

Tiedän mikä tarkoitus on minun elämällä

Ei lupaukset paljon auta kun on tämä taakka

Mä sivullinen olen aina kuolemaani sakka

Ne piirsivät mun kartalleni pienen mustan pisteen

Ja siitä pisteestä kodin teen

Onnee haen paljain käsin pilkkopimeästä

Haavat syvenee mut mä en lakkaa estimästä

En kantajia kaipaa löydän itse vielä tieni

Suuri on sun kyläsi mun maailmani pieni

Ei lupaukset paljon auta kun on tämä taakka

Mä sivullinen olen aina kuolemaani sakka

Ne piirsivät mun kartalleni pienen mustan pisteen

Ja siitä pisteestä kodin teen

Siks olen yksin ja piiloon meen

Ei lupaukset paljon auta kun on tämä taakka

Mä sivullinen olen aina kuolemaani sakka

Ne piirsivät mun kartalleni pienen mustan pisteen

Ja siitä pisteestä kodin teen

Mi vida dibujada en un mapa tan pequeño

Un centavo por un centavo al lado de ese gran pueblo

Me apoyé en las paredes, preguntándome a la vuelta de la esquina

Cómo giran las ruedas cómo miente nuestro mundo

Otros ya han ido a mirar que tal ahí

Y han podido usarlo todo el tiempo.

También prometí que un día más

Yo se el proposito de mi vida

No prometiendo mucha ayuda cuando hay esta carga.

Soy un espectador, siempre un sedimento de mi muerte.

Dibujaron un pequeño punto negro en mi mapa

Y desde ese punto llego a casa

Tengo suerte de conseguirlo con las manos desnudas.

Las heridas se profundizan pero no me detengo

No echo de menos a los portadores, encontraré mi propio camino todavía

Grande es el sol en tu pueblo mi mundo es pequeño

No prometiendo mucha ayuda cuando hay esta carga.

Soy un espectador, siempre un sedimento de mi muerte.

Dibujaron un pequeño punto negro en mi mapa

Y desde ese punto llego a casa

Por eso estoy solo y escondido en mi

No prometiendo mucha ayuda cuando hay esta carga.

Soy un espectador, siempre un sedimento de mi muerte.

Dibujaron un pequeño punto negro en mi mapa

Y desde ese punto llego a casa