Pelikaani - Haloo Helsinki!

Nostan taas kädet korville

Kun lapset laulaa «Let It Go»:ta puistossa

Toistelen taas samaa sanaa päässä

Jotta tää aivosirkus hetken pysyis aisoissa

Ja mä hoen ja hoen, että ovi meni kiinni, mut käännyn takaisin

Portaissa lasken portaat ja toistan, jos meen sekaisin

Astun kadulla vain joka toiseen laattaan ja itken samalla

Oonko mä hullu vai onko noi kaikki muutkin hulluja?

Elämä anna mulle se pieni tunne

Että selviän tämän elämän

Päälle päin ei voi tietää, mitä ihminen sietää

Mutta selviän, tämän elämän

Haluan kivusta irti, haluan häpeästä pois

Pitelen pelosta kiinni, jos se turvaa tois

Mutta pelikaani ei pelkää

Se avomereen lentää pää edellä

Katson etäältä, kuinka toivo lää

On aamuyö ja mä tuhannetta ajatusta kertaan

Enkä pääse uneen viläkään

Mitä jos, nää ajatukset eivät poistu koskaan

Vaan ne toteutuukin itsestään

Ja mä hoen ja hoen tää sekamelska loppuu, jos päätän niin

Mut entä ne diagnoosit, jotka mun puolesta päätettiin

On pakko kai avata ovet ahdistukselle, jotta se pääsee sisään

Ja voi tehdä työnsä loppuun ennenkuin se lähtee menemään

Elämä anna mulle se pieni tunne

Että selviän tämän elämän

Päälle päin ei voi tietää, mitä ihminen sietää

Mutta selviän, tämän elämän

Haluan kivusta irti, haluan häpeästä pois

Pitelen pelosta kiinni, jos se turvaa tois

Mutta pelikaani ei pelkää

Se avomereen lentää pää edellä

Katson etäältä, kuinka toivo elää

Haluan kivusta irti, haluan häpeästä pois

Pitelen pelosta kiinni, jos se turvaa tois

Elämä anna mulle se pieni tunne

Että selviän tämän elämän

Päälle päin ei voi tietää, mitä ihminen sietää

Mutta selviän, tämän elämän

Haluan kivusta irti, haluan häpeästä pois

Pitelen pelosta kiinni, jos se turvaa tois

Mutta pelikaani ei pelkää

Se avomereen lentää pää edellä

Katson etäältä, kuinka toivo elää

Toivo elää

Vuelvo a llevarme las manos a los oídos

Cuando los niños cantan «Let It Go» en el parque

vuelvo a repetir la misma palabra

Para que este circo cerebral permanezca bajo control por un tiempo

Y azada y azada que la puerta se cerró, pero me doy la vuelta

En las escaleras bajo las escaleras y repito si me confundo

piso la calle cada dos baldosas y lloro al mismo tiempo

¿Estoy loco o todos los demás están locos?

La vida me da ese pequeño sentimiento

Que sobreviviré a esta vida

Además de eso, no puedes saber lo que una persona está tolerando

Pero sobreviviré a esta vida.

Quiero salir del dolor, quiero salir de la vergüenza

Me aferraré al miedo si asegura otro

Pero mi pelícano no tiene miedo

Vuela hacia el mar abierto de cabeza

Lo miro de lejos, como esperar

Es de mañana y tengo mil pensamientos a la vez

Y no puedo dormir bien

¿Qué pasa si estos pensamientos nunca desaparecen?

Pero se hacen realidad por sí mismos.

Y acabaré con este lío si así lo decido.

Pero, ¿qué pasa con los diagnósticos que me hicieron?

Supongo que tengo que abrirle la puerta a la ansiedad para entrar

Y puede terminar su trabajo antes de que se vaya

La vida me da ese pequeño sentimiento

Que sobreviviré a esta vida

Además de eso, no puedes saber lo que una persona está tolerando

Pero sobreviviré a esta vida.

Quiero salir del dolor, quiero salir de la vergüenza

Me aferraré al miedo si asegura otro

Pero mi pelícano no tiene miedo

Vuela hacia el mar abierto de cabeza

Observo de lejos cómo vive la esperanza

Quiero salir del dolor, quiero salir de la vergüenza

Me aferraré al miedo si asegura otro

La vida me da ese pequeño sentimiento

Que sobreviviré a esta vida

Además de eso, no puedes saber lo que una persona está tolerando

Pero sobreviviré a esta vida.

Quiero salir del dolor, quiero salir de la vergüenza

Me aferraré al miedo si asegura otro

Pero mi pelícano no tiene miedo

Vuela hacia el mar abierto de cabeza

Observo de lejos cómo vive la esperanza

esperanza vive