Kuulen Parran Kasvun - Eppu Normaali

Olin pesästään tipautettu

Paksu käenpoikanen

Mietin mitä tulis musta

Julmettu miehenroikale

Missä muualla kuin tiellä

Rekka-repsikkana

Missä äiti ei kiellä

Jos lipsahtaa ruma sana

Siellä nielee kovikset

Hikeä ja rasvaa

Niillä hauikset

Sekä parta kasvaa

Sieltä vasta vuoden päästä

Kotiin soittaisin

Kertoisin säästä

Takaa kuudentuhannen mailin

Sitten lähdin matkaan

Tie vei minut läpi maiden, vuorten ja meren

Ja vain levottoman veren

Kohinan korvissani

Mukana kuljetin matkallani

Ja parran kohisevan kasvun

Kuulla sain viimein vuosien päästä

Olin kunnon rekkamies, suuri, karvainen ja peloton

Ei kotia, tietä vain, tiessä katse eloton

Entäs sitten jos kova karju lie

Ei karjua pelkää asfalttitie

Ei helpota yksinäisen taipaletta

Että auto ei ymmärrä puhetta

Siispä palasin takas, perustin huoltiksen

Seurani kohentui monin verroin

Kun pojanklopeille kerroin

Hurjia tarinoita

Enkä kuunnellut äitien marinoita

Joiden pojat lähti tielle

Kun uskoi tarinoita

Joihin uskon pian jo itsekin

Ja aina kun rekka ohi

Asemani pyyhkäisee

Vanha sydän hyppää kurkkuun

Ja siellä se nyyhkäisee

Töötttööttööt, hyrrhyrrhyrr…

Me tiraron de su nido

sirvienta gruesa

Me preguntaba qué se volvería negro.

El cadáver de un hombre cruel

donde fuera de la carretera

Como representantes de camiones

Donde la madre no niega

Si deslizas una palabra fea

Allí traga duro

Sudor y grasa

ellos tienen bisonte

ambas barbas crecen

A partir de ahí sólo un año a partir de ahora

llamaría a casa

te hablaría del tiempo

Garantías seis mil millas

Entonces me puse en marcha

El camino me llevó por las tierras, las montañas y el mar

Y solo sangre inquieta

Ruido en mis oídos

Lo llevé conmigo en mi viaje.

Y un rugido barbudo de crecimiento

Finalmente llegué a escuchar en años

Yo era un camionero decente, grande, peludo y sin miedo

Sin hogar, solo un camino, una mirada sin vida en el camino

¿Qué pasa si el jabalí duro miente?

No hay rugido miedo de la carretera de asfalto

No facilita un viaje solitario.

Que el carro no entiende el habla

Así que regresé, me configuré para el mantenimiento

Mi empresa mejoró muchas veces

Cuando los nietos se multiplicaron

historias salvajes

Y no le hice caso a las madres marinas

Sus hijos partieron

Cuando creía historias

Pronto creeré en mí mismo

Y cada vez que pasa el camión

mi puesto es amplio

Un viejo corazón salta por su garganta

Y ahí apesta

Desempleo, hyrrhyrrhyrr…