Murheellisten Laulujen Maa - Eppu Normaali

Syyttömänä syntymään

Sattui hän

Tähän maahan pohjoiseen ja kylmään

Jossa jo esi-isät

Juovuksissa tottakai

Hakkasivat vaimot, lapset, jos ne kiinni sai

Perinteisen miehen kohtalon

Halus välttää poika tuo

En koskaan osta kirvestä

Enkä koskaan viinaa juo

Muuten juon talon

Lumihanki kutsuu perhettä talvisin

Vaan ei tahdo tehdä koskaan lailla isien

Mut kun työnvälityksestä työtä ei saa

Hälle kohtalo koura juottaa väkijuomaa

Niin turmiolla kongi taas herää henkiin

Ja herrojen elkeet karttuvat renkiin

Kohti laukkaa, viina kauppaa

Sen miehen epätoivoon ajaa

Kun hän viljaa korjaa

Keskeltä kylmän muuan hiljaa

Kylmä silmä tuijottaa

Kun kirves kohoaa

Keskeltä kumpujen

Mullasta maan

Isät ylpeinä katsovat poikiaan

Työttömyys, viinaa, kirves ja perhe

Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe

Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa

Joka tuhansiin järviin juosta saa

Katajainen kansa, jonka itsesääli määrää

Ei mittaa järki eikä kärkimäärää

Joka laulusta hukkuvat nämä valttikortit

Ja kiinni pysyvät taivaan portit

Einari epätoivosta ne kertovat

Nacer inocente

el paso

A esta tierra del norte y fría

Ya con antepasados

Ebrio, por supuesto

Esposas golpeadas, niños, si son atrapados

El destino de un hombre tradicional.

El deseo de evitar el chico trae

Nunca compro un hacha

Y nunca bebo alcohol

De lo contrario me bebo la casa

Fabricación de nieve invita a la familia en el invierno

Pero nunca quiero hacer la ley de los padres

Pero cuando no puedes conseguir un trabajo en un centro de trabajo

Para él, el destino toma un trago fuerte.

Entonces, con la destrucción, la célula vuelve a la vida.

Y los gestos de los caballeros se acumulan en el trineo

Hacia el galope, comercio de licores

Es un hombre desesperado para conducir

Cuando cosecha el grano

En medio de un frio descansa tranquilamente

Un ojo frío mira

Cuando el hacha se levanta

En medio de los montículos

Del suelo al suelo

Los padres miran con orgullo a sus hijos.

Desempleo, alcohol, hacha y familia.

Nevada, policía y el último error

Esta tierra de miles de canciones tristes

Puedes correr a miles de lagos

Un pueblo de enebro dictado por la autocompasión

Ni mide el motivo ni el número de puntas

Cada carta de triunfo se ahoga en cada canción

Y las puertas del cielo permanecerán

Le cuentan a Einari de la desesperación