Tie yli taivaan - Anna Kokkonen

Syntyi kerran hopeinen kuori

Sydämen muotoon taivaassa taottiin

Kaksi sielua sisäänsä sulki

Putosi maahan, kahtia särjettiin

Ei milloinkaan suurempaa

Tien yli taivaan

vielä sumun läpi luoksesi raivaan

ja sinut tavoitan

Sun äänesi kuulen halki pimeän maan

taivaanrantaan

Vielä sut löydän

vielä unen läpi luoksesi kiidän

ennen kuin katoat

Ei meitä voi koskaan

enää meret tai maat

erottaa

Toinen puoli surusta vääntyi

Sinä sen löysit, avasit viimeinkin

Toinen pieniin palasiin särkyi

Minä vein talteen, muruset yhdistin

EI milloinkaan suurempaa

Tien yli taivaan

vielä sumun läpi luoksesi raivaan

ja sinut tavoitan

Sun äänesi kuulen halki pimeän maan

taivaanrantaan

Vielä sut löydän

vielä unen läpi luoksesi kiidän

ennen kuin katoat

Ei meitä voi koskaan

enää meret tai maat

erottaa

Una concha de plata nació una vez

La forma del corazón en el cielo fue forjada

Dos almas se encierran

Cayó al suelo, partido en dos

nunca más grande

A través del cielo

todavía a través de la niebla a tu rabia

y te alcanzaré

El sonido del sol que escucho a través de la tierra oscura

al horizonte

todavía encuentro sut

Todavía a través del sueño correré hacia ti

antes de que desaparezcas

nunca podemos

no más mares ni tierras

distinguir

La otra mitad del dolor torcido

Lo encontraste, finalmente lo abriste

Otro se rompió en pedazos pequeños

Me recuperé, las migajas combinadas

NUNCA más grande

A través del cielo

todavía a través de la niebla a tu rabia

y te alcanzaré

El sonido del sol que escucho a través de la tierra oscura

al horizonte

todavía encuentro sut

Todavía a través del sueño correré hacia ti

antes de que desaparezcas

nunca podemos

no más mares ni tierras

distinguir