YHDEN YÖN TARINAT - Yö

Joka päivä otan uuden askeleen

Monet jäljet hukkuu maailman melskeeseen

Ehkä jotain silti jää, vaikka päivät häviää

Ja säilyy yhtä kauan kuin tarinat nää

Ja kun anteeksi en anna itselleen

Eikä murheet aina mahdu sydämeen

Niin ne yksi kerrallaan, on pakko päästää maailmaan

Ehkä tyhjyyden ne jossain karkoittaa?

Vaikka polkuni mun on

Usein raskas, valoton

Et koskaan sitä silmistäni nää

Sillä laulujen tie

Minut kauaksi vie

Ja sen ilon koitan säilyttää

Kerro minne silloin pakenen

Kun suljettu on portti jokainen

Vain pohja pullon muuttumaan

Hanttikortit valttiin saan

Käsi kestä ei vain päivään seuraavaan

Kun anteeksi ei anna itselleen

Eikä murheet enää mahdu sydämeen

Minä kerron tarinaa, en kai osaa muutakaan

Ja vain silloin, sen pystyn unohtamaan

Cada día doy un nuevo paso

Muchas huellas se ahogan en el calor del mundo

Tal vez aún quede algo, aunque pasen los días

Y dura lo que duran las historias

Y cuando me perdono

Y las preocupaciones no siempre caben en el corazón

Así que, uno a la vez, se ven obligados a entrar en el mundo.

¿Quizás el vacío que tienen en algún lugar para desterrar?

aunque mi camino es mio

A menudo pesado, ligero

Nunca lo verás en mis ojos

Por el camino de las canciones

me lleva mucho tiempo

Y trato de mantener esa alegría

Dime de dónde estoy huyendo

Cuando está cerrado, hay una puerta para todos.

Sólo el fondo de la botella para cambiar

Recibo cartas con mancuernas

La mano dura no solo al día siguiente

Cuando no te perdonas

Y las preocupaciones ya no caben en el corazón

Cuento la historia, no sé nada más

Y solo así podré olvidarlo