Tahroja paperilla - Yö

Tiedän että on yö, kun saavut kotiisi pimeään

Yksinäisyys lyö, sanomatta nimeään

Kun luet kirjeeni kaiun kuulet

Tahrat näet joita sateeksi luulet

Kuljen ulkona valossa, kasvoillani voin tuntea tuulen

Ei sitä tuntunut talossa, johon palaa en koskaan, luulen

En ole menossa minnekkään

Ei missään tule minun luokseni, minun vuokseni

Vain tahroja paperilla, älä siis suutu

Ei niistä asiat miksikään muutu

Ei se että meillä oli retkemme, eikä se että meillä oli hetkemme

Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää, se eteenpäin työntää, älä siis pelkää

Älä huoli siitä, sillä meillä oli hetkemme

Kutsun saaneena tulin, lähdin kui varas, säikähdin viimein

Kun itseeni tarttuneen, tajusin varttuneen

Imin sut kuiviin, tarttui mun huiviin tuoksusi

Teit saman minulle, juoksusi annan anteeksi sinulle

Vain tahroja paperilla, älä siis suutu

Ei niistä asiat miksikään muutu

Ei se että meillä oli retkemme, eikä se että meillä oli hetkemme

Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää, se eteenpäin työntää, älä siis pelkää

Älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme

Vain tahroja paperilla älä siis suutu

Ei niistä asiat miksikään muutu ei se, että meillä oli retkemme eikä se että

meillä oli hetkemme Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää se eteenpäin työtää älä

siis pelkää älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme Muista, että meillä oli

hetkemme

Sé que es de noche cuando llegas a casa en la oscuridad

La soledad golpea, sin decir su nombre

Cuando leas mi carta escucharas un eco

Manchas que ves que piensas llover

Camino afuera en la luz, en mi cara puedo sentir el viento

No se sintió en la casa a la que nunca volveré, creo.

No voy a ninguna parte

De ninguna parte viene a mí, para mí

Solo manchas en el papel, así que no te enojes.

Nada cambiará en ellos.

No es que tuviéramos una salida, no es que tuviéramos un momento

Oh, el viento te pica fríamente en la espalda, te empuja hacia adelante, así que no tengas miedo

No te preocupes por eso, porque tuvimos nuestros momentos.

Cuando me invitaron, vine, me fui como un ladrón, al fin me asusté

Cuando me agarré, me di cuenta de que había crecido.

Chupé las verrugas secas, mi cicatriz atrapó mi cicatriz

Tú me hiciste lo mismo, te perdono por correr

Solo manchas en el papel, así que no te enojes.

Nada cambiará en ellos.

No es que tuviéramos una salida, no es que tuviéramos un momento

Oh, el viento te pica fríamente en la espalda, te empuja hacia adelante, así que no tengas miedo

No te preocupes porque tuvimos nuestros momentos.

Así que no solo manches el papel

No es que las cosas cambien, no es que tuviéramos una salida o que

tuvimos nuestro momento Oh, el viento te hace cosquillas fríamente en la espalda, avanza, no trabajes

así que no temas, no te preocupes porque tuvimos nuestros momentos, recuerda que tuvimos

nuestros momentos