Sunnuntaisin Kuolee Kuninkaat - Yö

Puut pienen polun reunustaa

On suihkuallas aina tyhjä vaan

Nyt puiden yli meren täältä nähdä voi

Kun ennen tuuli vain sen äänet joskus tänne toi

Saavuin tänne niin kuin häpeillen

Edes kynttilää mä tänne tuonut en

Vastannut en öisiin viesteihin

Soittanut en vaikka lupasin

Ja kahdestaan pojat nurmikolla makaa

Katsoo poutapilvien takaa joskus aurinko kuin muistuttaen

Ettei kuitenkaan joka hetkeen pääse mukaan

Joskus tietä tunne ei kukaan, ota vastaan päivät jotka kiinni saat

Sillä sunnuntaisin kuolee kuninkaat

Kun tarttunut ei tuuli purjeisiin

Hän enää jaksanut ei jäädä ankkuriin

Ei jaksanut hän enää odottaa

Ilman valtakuntaa kaikki katoaa

On helppo mennä jos vain käsketään

Vaan vaikeaa on pyytää lähtemään

Nyt liian myöhään saavun tänne kuitenkin

En ole vahvempi kuin kuuluu tapoihin

Los árboles bordean un pequeño camino.

Hay una ducha siempre vacía pero

Ahora puedes ver los árboles sobre el mar desde aquí.

Cuando ante el viento sólo sus sonidos a veces traían aquí

llegué aquí como avergonzado

Ni siquiera traje una vela aquí.

No respondí a las publicaciones nocturnas.

No llamé a pesar de que prometí

Y los dos chicos están tirados en el césped.

Mirar detrás de las nubes de lluvia es a veces el sol como un recordatorio

Sin embargo, no puedes estar en cada momento

A veces el camino sin sentir a nadie, toma los días que te alcanzan

Porque los reyes mueren los domingos

Cuando agarrado no hay velas de viento

Ya no podía permanecer anclado

No podía esperar más

Sin el reino, todo desaparecerá.

Es fácil ir si solo lo ordenas

Pero es difícil pedir que se vaya

Sin embargo, estoy llegando aquí demasiado tarde ahora.

No soy más fuerte de lo que soy en el hábito