Onnen hohteessa - Yö

Niin on jo leikki kaukana

Ja kyntensä on paljastanut sairas maailma

Siellä prinssinsä nyt häntä pitää otteessaan

Ja katseellakin hakkaa rakoon maan

Hän meikkaa silmän mustuneen

Ja sulkee pelokkaasti kaikki portit sydämeen

Väkinäisesti hän uhrautuu ja hymyilee

Se hetken julmuudelta varjelee

Onnen hohteessa kerran kesäyössä tanssi hän

Ja tunsi sydämensä lentävän

Onnen hohteessa kerran taivaan sini silmissään

Hän astui alttarilta elämään

Nyt piinattu on loppuun tuon hetken kauneus

Ja loistaa poissaolollaan sen kirkkaus

Vieläkö löytyy toivoa?

Ei elämänsä loppuun asti voi hän varoa

Sanojaan ja askeleitaan sydän säikkyen

Hän tietää sen ja tekee päätöksen

Kun yöllä rappukäytävään

Hän hiipii hiiskumatta pidätellen henkeään

Kaatosade ulvoo kylmyydessä kaupungin

Se sammuttaa saa liekit helvetin

Onnen hohteessa kerran kesäyössä tanssi hän

Ja tunsi sydämensä lentävän

Onnen hohteessa kerran taivaan sini silmissään

Hän astui alttarilta elämään

Nyt piinattu on loppuun tuon hetken kauneus

Ja loistaa poissaolollaan sen kirkkaus

Kaatosade ulvoo kylmyydessä kaupungin

Hän lähtee palaamatta koskaan takaisin

Onnen hohteessa kerran kesäyössä tanssi hän

Ja tunsi sydämensä lentävän

Onnen hohteessa kerran taivaan sini silmissään

Hän astui alttarilta elämään

Nyt piinattu on loppuun tuon hetken kauneus

Ja loistaa poissaolollaan sen kirkkaus

ese es el camino a seguir

Y sus uñas han revelado el mundo enfermo

Allí, su príncipe ahora lo tiene en sus manos.

Y hasta con la mirada corta el suelo

Ella maquilla sus ojos ennegrecidos

Y con miedo cierra todas las puertas del corazón

Se sacrifica a la fuerza y ​​sonríe.

Te protege de la crueldad del momento.

Por suerte bailó una vez una noche de verano

Y sentí su corazón volar

En el resplandor de la felicidad una vez que el azul del cielo en sus ojos

Revivió del altar

Ahora el tormento es el final de ese momento de belleza

Y en su ausencia brilla su brillo

¿Todavía hay esperanza?

No puede tener cuidado hasta el final de su vida.

Sus palabras y pasos fueron desconsolados.

Él lo sabe y toma una decisión.

cuando de noche en el hueco de la escalera

Se arrastra sin contener la respiración.

El aguacero aúlla en la frialdad de la ciudad

Apaga las llamas del infierno

Por suerte bailó una vez una noche de verano

Y sentí su corazón volar

En el resplandor de la felicidad una vez que el azul del cielo en sus ojos

Revivió del altar

Ahora el tormento es el final de ese momento de belleza

Y en su ausencia brilla su brillo

El aguacero aúlla en la frialdad de la ciudad

Se va sin volver nunca

Por suerte bailó una vez una noche de verano

Y sentí su corazón volar

En el resplandor de la felicidad una vez que el azul del cielo en sus ojos

Revivió del altar

Ahora el tormento es el final de ese momento de belleza

Y en su ausencia brilla su brillo