Turunlinnan muurilla - Vesterinen Yhtyeineen

Se tiesi olevansa

Yksi niistä

Joilla jalan alla maa

Polttelee

Jotka saavat koko kylän polvilleen

Ja joiden kahleet uusi aamu katkaisee

Mä tiesin olevani vain yksi niistä

Jotka saaneet on sen tytön kohdata

Ja sen jälkeen Turunlinnan muurilla

Juoneet viiniä surun seurassa

Valo keinui sen silmäripsillä

Ja mä etsin jotain mistä ottaa tukea

Vaikka me ei koskaan samaan suuntaan kuljettukaan

Nyt mä tiedän miksi elää kannattaa

Ne on ne hetket jolloin polvet notkahtaa

Se oli kaunein -vaikka keskeneräinen

Kesämekossaan kuin neitoperhonen

Se tanssi aina maininkien tahdissa

Niin kuin huominen ei olis tulossa

Valo keinui sen silmäripsillä

Ja mä etsin jotain mistä voisin ottaa tukea

Vaikka me ei koskaan samaan suuntaan kuljettukaan

Nyt mä tiedän miksi elää kannattaa

Ne on ne hetket jolloin polvet notkahtaa

Valo keinui sen silmäripsillä

Ja mä etsin jotain mistä voisin ottaa tukea

Vaikka me ei koskaan samaan suuntaan kuljettukaan

Nyt mä tiedän miksi elää kannattaa

Ne on ne hetket

Jolloin polvet notkahtaa

Sabía que era

Uno de ellos

El suelo bajo tus pies

esta fumando

Que ponen de rodillas a todo el pueblo

Y cuyos grilletes rompe la nueva mañana

Sabía que solo era uno de ellos

Los que tienen que conocer a esa chica

Y después de eso en el muro de Turunlinna

Bebí vino en compañía del dolor

La luz se balanceaba en sus pestañas

Y estoy buscando algo de lo que tomar apoyo

Incluso si nunca vamos en la misma dirección

Ahora sé por qué vale la pena vivir

Esos son los momentos en que las rodillas se doblan

Fue el más hermoso - aunque inacabado

Como una mariposa en su vestido de verano

Siempre baila al compás de las menciones

como si mañana no llegara

La luz se balanceaba en sus pestañas

Y estoy buscando algo de lo que pueda tomar apoyo

Incluso si nunca vamos en la misma dirección

Ahora sé por qué vale la pena vivir

Esos son los momentos en que las rodillas se doblan

La luz se balanceaba en sus pestañas

Y estoy buscando algo de lo que pueda tomar apoyo

Incluso si nunca vamos en la misma dirección

Ahora sé por qué vale la pena vivir

Esos son los momentos

Cuando las rodillas se doblan