Päivänsäde ja menninkäinen - Vesa-Matti Loiri

Aurinko kun päätti retken

Siskoistaan jäi jälkeen hetken

Päivänsäde viimeinen

Hämärä jo mailleen hiipi

Päivänsäde kultasiipi

Aikoi juuri lentää eestä sen

Vaan menninkäisen pienen näki vastaan tulevan;

Se juuri oli noussut luolastaan

Kas, menninkäinen ennen päivän laskua ei voi

Milloinkaan elää päällä maan

He katselivat toisiansa

Menninkäinen rinnassansa

Tunsi kuumaa leiskuntaa

Sanoi: «Poltat silmiäni

Mutten ole eläissäni

Nähnyt mitään yhtä ihanaa!

Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa

On pimeässä helppo vaeltaa

Käy kanssani, niin kotiluolaan näytän sulle tien

Ja sinut armaakseni vien!"

Mut säde vastas: «Peikko kulta

Pimeys vie hengen multa

Enkä toivo kuolemaa

Pois mun täytyy heti mennä

Ellen kohta valoon lennä

Niin en hetkeäkään elää saa!»

Ja niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin

Kun menninkäinen yksin tallustaa

Hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on

Ja toinen yötä rakastaa

El sol terminó el viaje

Se quedó atrás de sus hermanas por un tiempo.

El último rayo de luz

El anochecer ya se estaba acercando

Ala dorada de la luz del día

Estaba a punto de volar delante de él.

Pero el viejecito vio venir;

acababa de salir de su guarida

Kas, el hinojo antes del atardecer no puede

Nunca vivas en la tierra

Se miraron el uno al otro

Menninkäinen en su pecho

Sentí una multitud caliente

Dijo: «Me estás quemando los ojos

pero no estoy vivo

¿Has visto algo tan maravilloso?

No importa si tu brillo me ciega

Es fácil vagar en la oscuridad

Ven conmigo y te mostraré el camino a la cueva de mi hogar.

¡Y por el amor de la misericordia te llevaré!"

Pero el rayo respondió: «Santo duende

La oscuridad te quita el aliento

Y no deseo la muerte

tengo que irme ahora

Ellen está a punto de volar hacia la luz.

¡No puedo vivir así por un momento!"

Y así se fue el hermoso rayo del día, pero aún así

Cuando el hinojo pisotea solo

Se pregunta por qué hay otro hijo de la luz aquí.

Y otro ama la noche