Sinulle - Turmion Kätilöt

Raukka joka verellään toisenkin kyyneleet tuhraa

Raukka joka tunteensa multaan valua antaa

Pelko joka ohjaa kaulansa köydellä kuristamaan

Pelko jonka kanssa astelee hävinneenä helvettiin

Pidän itseäni kädestä kiinni että tiedän tuntevani

Tukahdutan ylpeyteni jotta tiedän pystyväni kuolemaan

Hetken vielä kaksi vierekkäin

Kunnes maahan jäljet katoaa

Kun kuolen pois, en tahdo sinun kärsivän

Vaikka ikävä on tunteista kaunein

Tiedän, että olet kotona ja turvassa

Silti pelkään, että joudut liian kauas

Perkele melkein itkettää, mutta en itke, en itke

Otan vastaan vaikka sataa luotia

Eikä ne osu sydämeen

Siinä seisoo toinen ihmeissään

Toista ei ole enää olemassakaan

Hetken vielä kaksi vierekkäin

Kunnes maahan jäljet katoaa

Kun kuolen pois, en tahdo sinun kärsivän

Vaikka ikävä on tunteista kaunein

Tiedän, että olet kotona ja turvassa

Silti pelkään, että joudut liian kauas

Sovitaanko, että ole ihan lähellä

Ja että sinulle on tulevaisuus kaunis

En osaa selittää, kun päivätkin lyhenee

Pitkälle päästiin, vaikka perille ei koskaan

Kirjoitin sanat nämä sinulle

Eikä ne kuole koskaan

Un cobarde que sangra otro lágrimas manchas

Un cobarde que entrega sus sentimientos al suelo

Miedo que guía su cuello con una cuerda para estrangular

Miedo a pisar el infierno

Me agarro de la mano que se que siento

Sofoco mi orgullo para saber que puedo morir

Por un momento dos más uno al lado del otro

Hasta que las huellas del suelo desaparezcan

Cuando muera, no quiero que sufras

Aunque la tristeza es la más bella de las emociones

Sé que estás en casa y a salvo.

Aún así, me temo que llegarás demasiado lejos

Maldita sea, casi lloro, pero no lloro, no lloro

Incluso tomaré cien balas

Y no golpean el corazón

En él se encuentra otra maravilla

el segundo ya no existe

Por un momento dos más uno al lado del otro

Hasta que las huellas del suelo desaparezcan

Cuando muera, no quiero que sufras

Aunque la tristeza es la más bella de las emociones

Sé que estás en casa y a salvo.

Aún así, me temo que llegarás demasiado lejos

Aceptar estar cerca

Y que el futuro es hermoso para ti

No puedo explicar cuando los días se hacen más cortos

Recorrimos un largo camino, aunque nunca

Te escribí estas palabras

Y nunca morirán