Ihmisixsixsix - Turmion Kätilöt

Ihmi--

ihmisixsixsix

ihmi--

ihmisixsixsix

Miltä se tuntuu, sylissä kirveellä hakattu irtopää

Liukuportaissa kompastelet ja pelkäät että väliin jäät

Läpi laaksojen hurraan hulluuttani huuhdon perseeni kyynelilläsi

Olet surua suurempi haitta, syy siihen miksi minulla on nyrkki ja rauta

Tekojenne tähden teidät tullaan jakamaan

oikealle oppineet, vasemmalle kuunnelleet

Poistukaa helvetistäni

hautarauhaani rikkomasta, vihaani vangitsemasta

Minä syön omat karitsani

viinin puhtaan annan virrata

Kerjäät minulta lainaa

vaikka korkoni maahan sinut kaataa

Nämä sanat ovat teistä, minun silmäni nähneet

Minä päätän tarinanne, maalaan työnne tyhjänpäiväisen

Nämä sanat ovat teistä, minun silmäni nähneet

Aamunkoitosta ikuisuuteen, kunnes unohdutte arkkuun ruosteiseen

Ihmi--

ihmisixsixsix

ihmi--

ihmisixsixsix

Nämä sanat ovat teistä, minun silmäni nähneet

Minä päätän tarinanne, maalaan työnne tyhjänpäiväisen

Nämä sanat ovat teistä, minun silmäni nähneet

Aamunkoitosta ikuisuuteen, kunnes unohdutte arkkuun ruosteiseen

Gente--

humanosxixsix

ihmi--

humanosxixsix

Cómo se siente, una cabeza suelta golpeada con un hacha en sus brazos

En la escalera mecánica, tropiezas y tienes miedo de que te atrapen.

Por los valles alegre mi locura con mis lágrimas

Eres una desventaja más grande que la pena, por eso tengo puño y hierro.

A causa de tus obras, serás dividido

aprendido a la derecha, escuchado a la izquierda

Sal de mi infierno

de romper mi paz sepulcral, de capturar mi ira

como mis propios corderos

Dejo fluir el vino puro

Me estás rogando que te preste

aunque mi interés por el suelo te derribe

Estas palabras se han visto de ti, mis ojos

Cerraré tu historia, pintaré tu obra ociosa

Estas palabras se han visto de ti, mis ojos

Del amanecer a la eternidad hasta que olvides el ataúd oxidado

Gente--

humanosxixsix

ihmi--

humanosxixsix

Estas palabras se han visto de ti, mis ojos

Cerraré tu historia, pintaré tu obra ociosa

Estas palabras se han visto de ti, mis ojos

Del amanecer a la eternidad hasta que olvides el ataúd oxidado