Hullu Puutarhuri - Tuomari Nurmio

Hullu puutarhuri hosuu isot sakset käsissään

Leikkaa joltain jalan, joltain nenän, joltain koko pään

Maahan raudan kyntämään se kylvää myrkkyjään

Eikä säästä yhtäkään joka tielle osuu

Taas nuo tylyt kasvot pronssiin valetaan

Uuden lipun alla kansa seuraa johtajaa

Joka suutelee lapsiaan kylmillä huulillaan

Ja johtaa heidät harhaan kuoleman puutarhaan

Kukaan ei voi enää luottaa keneenkään

Eikä itseensä yhtään sen enempää

Suut auki, silmät kiinni sitä ylistetään

Joka syöttää heille päänsä mädät hedelmät

He näkevät vain sen mitä heille näytetään

Ja kuulevat korvissaan rukouksen

Tykinruoka marssii sinne minne käsketään

Kaulassaan pienet hopeaiset taivaan avaimet

Heitä valvotaan, vainotaan ja ilmiannetaan

Heidät saadaan uskomaan suureen johtajaan

Heidät opetetaan rakentamaan omat vankilansa

Ja pakotetaan kaivamaan omat hautansa

Hullu puutarhuri hosuu isot sakset käsissään

Leikkaa joltain jalan, joltain nenän, joltain koko pään

Maahan raudan kyntämään se kylvää myrkkyjään

Eikä säästä yhtäkään joka tielle osuu

Un jardinero loco tiene grandes tijeras en sus manos.

Corta un poco de pierna, un poco de nariz, un poco de cabeza entera

Arar la tierra con el hierro, siembra sus toxinas

Y no hay salvación en cada camino que golpea

De nuevo, esas caras aburridas están fundidas en bronce.

Bajo la nueva bandera, el pueblo sigue al líder

Que besa a sus hijos con sus labios fríos

Y los desviará hacia el jardín de la muerte.

Ya nadie puede confiar en nadie

Y nada más a sí mismo

Bocas abiertas, ojos cerrados se alaba

Quien alimenta la fruta podrida en sus cabezas

Solo ven lo que se les muestra.

Y escuchar la oración en sus oídos

Cannon food camina donde te digan

Pequeñas llaves de plata al cielo alrededor de su cuello

Están siendo monitoreados, perseguidos y denunciados.

Están hechos para creer en un gran líder.

Se les enseña a construir sus propias prisiones.

Y obligados a cavar sus propias tumbas

Un jardinero loco tiene grandes tijeras en sus manos.

Corta un poco de pierna, un poco de nariz, un poco de cabeza entera

Arar la tierra con el hierro, siembra sus toxinas

Y no hay salvación en cada camino que golpea