Tuonelaan - Teräsbetoni

Synkän saapuen he tulivat etsien

Miestä nukkuvaa, avutonta saalistaan

Suoja varjojen, nurmi alla jalkojen

Äänetönnä yössä salamurhaaja työssä

Tuonelaan miestä viedään taas

Kuolemaan, syyttömänä tuomitaan

Mutta maailmaan henki palaa riivaamaan

Oikeutta hakemaan

Tupa hiljainen, henkäisy viimeinen

Ei osannut aavistaa, mikä unessaan odottaa

Hahmo synkänlainen, ei mies eikä nainen

Mukaansa pyytäen, kättänsä ojentaen

Sieluni uhraan jos vain kasvaa saan

(Onhan sanasi kyllä, tuhoa päälle maan

Ei säästy edes rakkainpasi, buahahahaa)

Niin mä teen siirrän kaiken

Ajasta ikuisuuteen

Llegando tristemente, vinieron buscando

Un hombre durmiendo, su presa indefensa

Protección contra las sombras, hierba bajo los pies.

Silencioso por la noche asesino en el trabajo

El hombre es llevado de nuevo a Tuonela

A muerte, condenado inocente

Pero el espíritu vuelve al mundo para demonizar

El derecho a aplicar

Habitación tranquila, último aliento

No podía adivinar qué esperar mientras dormía.

La figura es sombría, ni masculina ni femenina.

Pidiendo su mano, tendiéndole la mano

Sacrifico mi alma si solo crezco

(Después de todo, tu palabra es sí, destruye la tierra

Ni tu querida pasa, buahahaha)

Así que muevo todo

Desde el tiempo hasta la eternidad