Kerran Vielä (Tie Yhteen Meidät Vie) - Tehosekoitin

«rantakivissä, tammen oksissa

Kuiskivan kuulen sen

Tuulen viimeisen lempeän

Ennen viimoja pakkasen

Jos matkustat, tuuli, kaupunkiin

Jossa tyttöni asustaa

Mekko ruskea yllään

Ja sadepisarat hiuksillaan

Kerro että häntä odotan

Unohtaa et saa

Kerro että kerran vielä tie

Yhteen meidät vie

Yhteen meidät vie

Jos myötä syystuulten vieraisille

Nyt saapuu tuo neitonen

Teen mä hänelle syksyn lehdistä

Seppeleen kultaisen

Jos kevään aurinko hiuksillansa

Taas tulevan hänet nään

Silloin vuoteelle kukkien

Kanssain painakoon tyttö pään

Kerro että häntä odotan…

Vaan jos kultansa on hän unohtanut

Ja toisen jo on

Mun kerro taivaaseen lähteneen

Minut kuolema korjatkoon

Kerro että siellä odotan…"

«En las piedras de la orilla, en las ramas del roble

lo susurro

El viento último suave

Antes de la última helada

Si viajas, viento, a la ciudad

donde vive mi niña

vistiendo vestido marrón

Y gotas de lluvia en su cabello

Dime que lo estoy esperando

olvida que no puedes

Dime una vez más

nos lleva juntos

nos lleva juntos

Si va acompañado de vientos otoñales para los invitados

Ahora que llega la doncella

Le haré las hojas de otoño

Una corona de oro

Si el sol de primavera en su cabello

lo veré de nuevo

Luego en la cama de flores

Con el peso de la cabeza de la niña

Dime que lo estoy esperando...

Pero si ha olvidado su oro

Y hay otro

Déjame decirte que vayas al cielo

Que la muerte me corrija

Dime ahí te estoy esperando…”