Lääke -

«Seis seis seis seis!»

huutaa ääni, pääni räjähtää

Yhdestoista hetki käsillä, keskellä päivää, keskellä elämää

Keskellä suojatietä punaisissa valoissa seison

Veitset sielussa kahvaa myöten

«Älä liiku!»

käskee räyhähenki, toivoo nähdä vainaan

Aikoo tappaa, teki minusta mielisairaan

Tänne kävin kadun varjopuolta, ajovalot häikäisee

Syrjäytynyt olen mutten huomiotta enää jää

Kymmeniä muistoja sekuntiin pusertaa

Iloa, surua suoraan verkkokalvon pohjaan palaa

Katsonko filmin loppuun vai kuvaisinko lisää?

Äänet voimistuvat, kohta olen pelkkä muisto enää

Tähän on lääke varmasti

En saa kieltomerkkejäsi noudattaa

Luovuttaa

En antaudu vaan vapaudun

Viimeinen kuva, se kaikista kaunein

Sitä voisin tuijottaa ikuisuuden

Ylittääkö raja vai yrittääkö jaksaa

Jarrut kirskuu, ääni huutaa: «älä liiku, älä liiku»

Katseeni nousee kengistä, edessä vihreä valo

Paljon on kerrottavaa, mietin mistä aloittaa

Ehkä siitä kun valitsin: ottaa askel vielä, askel vielä

Tähän on lääke varmasti

En saa kieltomerkkejäsi noudattaa

Luovuttaa

En antaudu vaan vapaudun

Saa paha palkkansa

Saa maistaa omaa lääkettään

Tähän on lääke varmasti

En saa kieltomerkkejäsi noudattaa

Luovuttaa

En antaudu vaan vapaudun

Saa paha palkkansa

Saa maistaa omaa lääkettään

Tähän on lääke varmasti

En saa kieltomerkkejäsi noudattaa

Luovuttaa

En antaudu vaan vapaudun

Saa paha palkkansa

Saa maistaa omaa lääkettään

Tähän on lääke varmasti

En saa kieltomerkkejäsi noudattaa

Luovuttaa

En antaudu vaan vapaudun

Saa paha palkkansa

Saa maistaa omaa lääkettään

"¡Ponte de pie, de pie, de pie!"

una voz grita, mi cabeza explota

El undécimo momento a la mano, en medio del día, en medio de la vida.

Estoy parado en medio de un paseo marítimo con luces rojas

Cuchillos en el alma hasta el mango

"¡No te muevas!"

manda un espíritu tumultuoso, espera ver la persecución

Voy a matar, me enfermó mentalmente

Aquí fui desde el lado oscuro de la calle, los faros deslumbrantes

Estoy marginado pero ya no soy ignorado

Docenas de recuerdos un segundo apretón

Vuelve la alegría, la tristeza justo en la base de la retina

¿Estoy viendo el final de la película o filmaría más?

Los sonidos son cada vez más fuertes, pronto ya no seré más que un recuerdo

Definitivamente hay una cura para esto

No se me permite seguir sus señales de prohibición

Enajenar

No me rindo, soy libre

La ultima foto, la mas bonita de todas

Podría mirarlo para siempre

Ya sea para cruzar la línea o tratar de hacer frente

Los frenos chillan, la voz grita: «no te muevas, no te muevas»

Mi mirada se levanta de mis zapatos, una luz verde frente a mí

Hay mucho que decir, me pregunto por dónde empezar

Tal vez desde el momento en que elegí: da un paso más, da un paso más

Definitivamente hay una cura para esto

No se me permite seguir sus señales de prohibición

Enajenar

No me rindo, soy libre

Obtener un mal salario

Puedes probar tu propia medicina

Definitivamente hay una cura para esto

No se me permite seguir sus señales de prohibición

Enajenar

No me rindo, soy libre

Obtener un mal salario

Puedes probar tu propia medicina

Definitivamente hay una cura para esto

No se me permite seguir sus señales de prohibición

Enajenar

No me rindo, soy libre

Obtener un mal salario

Puedes probar tu propia medicina

Definitivamente hay una cura para esto

No se me permite seguir sus señales de prohibición

Enajenar

No me rindo, soy libre

Obtener un mal salario

Puedes probar tu propia medicina