Arjen sankari -

Arjen sankari, ilman tuntuvaa.

Laittaa kenkiäjalkaa, on lasia maassa.

Pienen elämän päässähän äkkiähäviää.

Ei pysty käsittelemään, ehkäsittenkin suuren suuri, pieneksi hetkeksi.

Arjen sankari, sataa tuhkaa.

Viha voimana kasvaa niin, sankari nahkansa luo.

Iloista laulua iltaan, on rappiollista elämä.

Harmaan nyänsit mustaan vie, musta on ainoa tie.

Hän hakee avaimia, menneessään tiensäpäässä, sormet jäässä.

Eikätaas kiirettäminnekään.

Ei pysty käsittelemään, ehkäsittenkin suuren suuri, pieneksi hetkeksi.

Arjen sankari, sataa tuhkaa.

10.5 torstai aamu alkaa.

hän hakee voimaa, tämän päivän sarkaan.

arjen sankari nousee ja käy kaupungin korkeimpaan torniin käy.

Ei hae avaimia mennessään, tajuaa tulleensa tiensäsuhteen järkensäpurkutuomioon.

Ei pysty käsittelemään, ehkäsittenkin suuren suuri, pieneksi hetkeksi.

Arjen sankari, sataa tuhkaa.

Un héroe cotidiano, sin reconocimiento.

Ponte los zapatos, hay vidrio en el suelo.

Después de todo, una pequeña vida desaparece repentinamente.

Incapaz de manejar, tal vez un gran gran, pequeño momento.

Héroe de todos los días, está lloviendo cenizas.

La ira crece como una fuerza, el héroe crea su piel.

Feliz cantando a la tarde, es una vida arruinada.

Las pepitas grises te llevan al negro, el negro es la única forma.

Recupera las llaves, mientras se dirige al final del camino, con los dedos sobre el hielo.

Y sin prisas.

Incapaz de manejar, tal vez un gran gran, pequeño momento.

Héroe de todos los días, está lloviendo cenizas.

10.5 Comienza el jueves por la mañana.

busca poder, en el tabernáculo de hoy.

el héroe cotidiano se levanta y visita la torre más alta de la ciudad.

Al no buscar las llaves cuando va, se da cuenta de que ha llegado al punto del juicio de reasignación.

Incapaz de manejar, tal vez un gran gran, pequeño momento.

Héroe de todos los días, está lloviendo cenizas.