Kärsimysnäytelmä - Saattue

Vuodet vierii, tomuksi muuttuu

Valuu välistä sormien

Jotain kadonnut, taikka puuttuu —

Ei löydy etsien

Elämä kuin kiero näytelmä

Minä hilpeä hahmo sen

Verhon takana

Roolini vankina pyydän…

Revi irti tämä irvokas naamio

Pyyhi hymyni valheellinen

Tuo esiin joka olin joskus

Kädet sidotut vapaiksi laske

Valot sammuu, näytös päättyy

Silmäni voin ummistaa

Uneen vajoan ja vapauttani koitan tavoittaa

Vielä koittaa päivä jolloin uudet roolit jaetaan

Päivät vaihtuu, samat vuorosanat yhä toistetaan

Loppuu aikani, toivo hiipuu takaa kasvojen uurteisten

Oman osani tiukassa otteessa hiljaa manaten

Revi irti tämä kirottu naamio

Murjo ihminen takana sen

Unohda, joka olin joskus…

Sido käteni;

kahleissa kuolen!

Valot sammuu, näytös päättyy —

Silmäni voin ummistaa

Uneen vajoan ja vapauttani koitan tavoittaa

Vielä koittaa päivä jolloin uudet roolit jaetaan

Päivät vaihtuu, samat vuorosanat yhä toistetaan

Sielunsa rikki raastaa, kaiken kadottaa, kunnes hajoaa

Näytelmään kiinni kasvaa, kunnes rooliaan toinen suorittaa

Los años pasan, el polvo se vuelve

Drenaje entre los dedos

Algo falta o falta -

no encontrado buscando

La vida es como un juego torcido

Yo personaje hilarante

Detras de la cortina

Mi papel como prisionero pregunto…

Quítate esta máscara lasciva

Limpia mi sonrisa falsa

Sacar quién fui una vez

Manos atadas libres

Las luces se apagan, la pantalla termina

puedo cerrar los ojos

Intento alcanzar mi sueño y mi libertad

Todavía está llegando el día en que se compartirán nuevos roles.

Los días cambian, los mismos turnos aún se repiten

Mi tiempo se acaba, la esperanza se desvanece detrás de los surcos en mi cara

En el control estricto de mi parte, manat en silencio

Quítate esa maldita máscara

hombre murjo detrás

Olvídate de quién fui una vez...

Amarra mis manos;

¡Me muero encadenado!

Luces apagadas, pantalla termina -

puedo cerrar los ojos

Intento alcanzar mi sueño y mi libertad

Todavía está llegando el día en que se compartirán nuevos roles.

Los días cambian, los mismos turnos aún se repiten

Su alma está rota, lo pierde todo hasta que se desintegra.

La trampa en la jugada crece hasta que el segundo hace su papel