Sotasokea - Ruoska

Menetetty, sirpaleina, liian rikki korjaantumaan

Tajusimme liian myöhään, ei se koskaan toiminutkaan

Romuttuneet ihanteemme yli kaiken vaatii tilaa

Miksi kieltää, kun hyvin tietää, sitä niellä saa mitä pilaa

Niin eksyksiin ikiyöhön jäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Silmin puhjennein, verta kynsissäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Sotasokeana soitellen sotaan, rinta paljaana rintaman usvaan

Elämme täysillä raahautumalla, läpi rinnan ammuttu nuoli

Sinussa ainut haaveeni syntyi, eli yön, päivän ja kuoli

Turha kaivaa tunneleita, niiden päässä taivas on musta

Niin eksyksiin ikiyöhön jäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Silmin puhjennein, verta kynsissäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Niin eksyksiin ikiyöhön jäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Silmin puhjennein, verta kynsissäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Perdido, en fragmentos, demasiado roto para reparar

Nos dimos cuenta demasiado tarde, nunca funcionó

Desechado nuestros ideales sobre todo requiere espacio

Porque negar, cuando sabes bien, te lo puedes tragar

me perdí toda la noche

Con fantasmas que solo lo vieron

Con mis ojos estallando, sangre en mis uñas

Con fantasmas que solo lo vieron

Como un ciego de guerra, jugando en la guerra, su pecho desnudo en la niebla del frente

Vivimos en plena resistencia, una flecha disparada en el pecho

En mí nació mi único sueño, es decir, noche, día y murió.

Túneles de excavación inútiles, el cielo en sus extremos es negro

me perdí toda la noche

Con fantasmas que solo lo vieron

Con mis ojos estallando, sangre en mis uñas

Con fantasmas que solo lo vieron

me perdí toda la noche

Con fantasmas que solo lo vieron

Con mis ojos estallando, sangre en mis uñas

Con fantasmas que solo lo vieron