Perkeleet - Ruoska

Se kai iski siihen liian kovaa

porautui, tuli sisään liian lujaa

Yksin istuu kanssa toisten

kavereiden samalaisten

Ei tätä kukaan suunnitellut

ehdoin tahdoin havitellut

Vaan samat on ne perkeleet

olkapäillä istuneet

Samat on ne perkeleet…

Olkapäillä istuneet…

Niin aukeaa hetkeksi taivaat ja maat

ekstaasin pumpuliin puuduttavaan

Silmien sameiden takana taas

elämä taistelee aikaa vastaan

Ei pitkä ollut aika sen

odotus päättyi pakkaseen

Keskeltä lumikinosten

näkyi käsi valkoinen

Ei sitä enää kukaan muista

on tilalle tullut monta uutta

Jotka vuoroaan odottaa

ja kaikki säilyy ennallaan

Samat on ne perkeleet…

Olkapäillä istuneet…

Supongo que lo golpeó demasiado fuerte

perforado, entró demasiado duro

Sentado solo con otros

amigos como

nadie planeo esto

términos que quería

Pero los demonios son los mismos.

sentado en los hombros

Lo mismo es el diablo...

Sentado en los hombros…

Entonces los cielos y la tierra se abrirán por un momento

línea de algodón de éxtasis

Detrás de los ojos borrosos otra vez

la vida lucha contra el tiempo

no pasó mucho tiempo antes de eso

la espera termino en escarcha

En medio de ventisqueros

mostró una mano blanca

ya nadie se acuerda de eso

ha sido reemplazado por muchos nuevos

que esperan su turno

y todo sigue igual

Lo mismo es el diablo...

Sentado en los hombros…