Enkeli - RoutaSielu, Tuomas Saukkonen

Piilopaikka viimeinen

He löysivät sen ja pian paha tiesi mistä etsiä

Sängyn alle saattoi sen

Pimeyden, valon vastakohdan

Pyyhki hymyn viimeisen

Syvällä arvet, pinnan alla

Eivät kerro teille määrää kärsimyksen

Katse kuin kiveen kaiverrettu

Vaikeroi ei ääneen, paljasta ei mitä kantaa sisällään

Ei saa

Enää hiljaa huokaa

Siivetön enkeli

Ei saa

Eikä kukaan huomaa

Kuinka sisällä verta vuotaa

Pelottaako sua huominen?

Aurinko verenpunainen sua tervehtii ja tiedät sen

Valoa tunnelissa?

Ei, se tulee veturista

Painajainen loppunutkaan ei Vaikka höyhensaaret taakse jäi

Niin yhä leikkii kuurupiiloa sun mieles unimaailmassa

Jossa palkka synnin paino kullassa

Ja puhdas omatunto on vain satua

Último escondite

Lo encontraron y pronto el mal supo dónde buscar

Debajo de la cama podría ponerlo

Oscuridad, lo opuesto a la luz

Limpie el último con una sonrisa.

Cicatrices profundas, debajo de la superficie

No te diga la cantidad de sufrimiento

Parece tallado en piedra

Lamento no en voz alta, no revelando lo que lleva dentro

No debe

No más suspirar

Ángel sin alas

No debe

Y nadie se da cuenta

Como sangrar por dentro

¿Mañana da miedo?

El sua rojo sangre del sol te saluda y lo sabes

¿Luz en el túnel?

No, viene de una locomotora.

La pesadilla no terminó Aunque las islas de plumas quedaron atrás

Así que sigo jugando al escondite sordo en el mundo de los sueños

Donde la recompensa del pecado es el peso del oro

Y una conciencia tranquila es solo un cuento de hadas