Rokkipojan laulu - Risto

Lähdin autiomaahan ilman

Vettä ja ruokaa

Ajattelin, että aurinko tappaa

Pikku hiljaa

Peli tuntui olevan selvä

Kun vajosin juoksuhiekkaan

Mutta putosinkin vain johonkin

Tyhmään luolaan

Luolan perällä liikkui edestakaisin

Punaista valoa

Se oli RitariÄssän ihmeauto KITT

Ruoste oli syönyt sen kaunista pintaa

Eikä se suostunut enää puhumaan

Sen moottori rahisi kun huudatti

Kohti taivaanrantaa

Ja tuuli ujelsi ikkunaraossa

Nyt olen sinunkin sankarisi

Kun ajan seittemääsataa

Kädet pillussasi

On hyvä, etten löytänyt

Autiomaasta loppuani

Vaan RitariÄssän ihmeauto KITT: n

Me fui al desierto sin

agua y comida

Pensé que el sol me estaba matando

Poco a poco

El juego parecía claro

Cuando me hundí en las arenas movedizas

Pero acabo de caer en algo

A la estúpida cueva

La parte trasera de la cueva se movía de un lado a otro.

luz roja

Era el coche milagroso de RitariÄssä KITT

El óxido se había comido su hermosa superficie.

Y no accedió a hablar más

Su motor chisporroteó mientras gritaba

hacia el horizonte

Y el viento flotaba en la grieta de la ventana

Ahora también soy tu héroe

Cuando conduzco setecientos

Kadet pillussasi

Menos mal que no lo hice

fuera del desierto

Pero el coche milagroso de RitariÄssä KITT