Albatrossi - Reino Nordin

Nään vanhan tornatorin yhä vielä mielessäin

Kun sillä silloin matkaan lähdit lapsuusystäväin

Niin jäi koulu kesken sulla piti mun myös mukaan tulla

Mut vanhempien käskystä mä kotirantaan jäin

Sun lähtöäsi seurasin mä päässä laiturin

Me viisitoista vuotiaita oltiin kumpikin

Sinä pidit oman pääsi, säädit itse elämääsi

Koit nuorena sen kaiken mistä turhaan uneksin

Albatrossi joka lepäämättä liitää

Se sinun sielusi on juuri kukaties

Taivaan sinessä saat vapaana sä kiitää

Lapsuustoverini vanha merimies

Lapsuustoverini vanha merimies

Sä tornatorin matkassa näit rion kuumat yöt

Ja tutkin tarkkaan kauniit Honolulun kaislavyöt

Minä jatkoin lyseossa sitten kunnanvirastossa

Ei kutsumuksen mukaan, satu jokaiselle työt

Ja töiden jälkeen yhä useammin iltaisin

Mä kapakassa istuin, lasin pohjaan tuijotin

Miksen lähtenyt sun mukaan, mua ymmärrä ei kukaan

Mä elämältä olin odottanut muutakin

Albatrossi joka lepäämättä liitää

Se sinun sielusi on juuri kukaties

Taivaan sinessä saat vapaana sä kiitää

Lapsuustoverini vanha merimies

Lapsuustoverini vanha merimies

Sain kuulla että tornator jo romutettu on

Mä itse tunsin kokeneeni saman kohtalon

Eipä ollut virkaa enää

Tumma puna peitti nenää

Ja rannalla mä yksin istuin nousuun auringon

Kun lähelleni näin mä naurulokin kaartavan

Niin tiesin että jotakin nyt vihdoin oivallan

Siinä sielu on sen miehen

Jonka työt jää puolitiehen

Ja joka kaiken rakentaa vain varaan unelman

Mut albatrossi joka lepäämättä liitää

Se sinun sielusi on juuri kukaties

Kerrain lailla sen saan vapaana myös kiitää

Jos teen työni kuten vanha merimies

Jos teen työni kuten vanha merimies

Todavía veo el viejo Tornator en mi mente

Cuando es cuando sales con tus amigos de la infancia

Así que falté a la escuela y tuve que venir

Pero por mandato de mis padres, me quedé en la playa de mi casa.

Como te fuiste el sol me observo desde el muelle

los dos teníamos quince años

Sostuviste tu propia cabeza, controlaste tu propia vida

De joven, experimenté todo lo que soñé en vano.

Albatros que conecta sin descanso

esa es tu alma

En el azul del cielo, eres libre de alabar

Mi infancia viejo marinero

Mi infancia viejo marinero

De camino al Tornator, viste las noches calurosas de Río

Y miro de cerca los hermosos cinturones de juncos en Honolulu

Fui a la escuela secundaria luego a la oficina municipal

No llamando, un cuento de hadas para el trabajo de todos

Y después del trabajo, cada vez más a menudo por las tardes.

Me senté en la taberna, mirando el fondo del vaso.

Por qué, según el sol, nadie me entiende

esperaba mas de mi vida

Albatros que conecta sin descanso

esa es tu alma

En el azul del cielo, eres libre de alabar

Mi infancia viejo marinero

Mi infancia viejo marinero

Escuché que el tornador ya ha sido desechado.

Yo mismo sentí que había experimentado el mismo destino

no habia mas publicaciones

Un rojo oscuro cubría su nariz.

Y en la playa me senté solo en el sol naciente

Cuando vi una curva de risa cerca de mí

Entonces supe que finalmente me estaba dando cuenta de algo ahora

Esa es el alma de ese hombre.

Cuyo trabajo se deja a medias

Y quien construye todo solo sobre un sueño

Pero un albatros que se conecta inquieto

esa es tu alma

Como Kerrain, tengo la libertad de elogiarlo.

Si hago mi trabajo como un viejo marinero

Si hago mi trabajo como un viejo marinero