Tuonelan joutsen - Raaka-Aine

Yöpöytäni laatikosta

Kaivan vanhan kuvan jossa

Syvät uurteet kasvollasi

Kertovat karua kertomustasi

Muistan huulesi huulillani

Kuulen kuiskauksesi korvissani

Tunnen kosketuksesi tuulen viiman

Ihollani hellän höyhenen

Jonka lähetit minulle virrasta tuonen

Siivestä tuonelan joutsenen

Joka pahanilman lintuna minua seuraa

Vanhoista teoista muistuttaa

Ei sanoja anteeksi anneta

Ei haavoja vanhoja ommella

Ei mustelmia arpia suuria

Tekemättömäksi voi saada

Siipirikko haavoittunut

Jalkeilleen nousee

Siipensä aukaisee

Vastatuuleen lentää

Tuonelan joutsen haavansa nuolleena

Usein mietin mielessäni

Kadunko aidosti toimiani

Mikä muisto minusta mieliinne jää

Vuodattaako kukaan kyyneltäkään

Vuoksi miehen joka tunteensa tappaa

Ja rakkaudesta kuihtua saa

Taas pahanilman lintu lentoon lehahtaa

Ei peilikuvaa kannata tuijottaa

Jos omakuvaa syystäkin kavahtaa

Siipirikko haavoittunut

Jalkeilleen nousee

Siipensä aukaisee

Vastatuuleen lentää

Tuonelan joutsen haavansa nuolee

Ei sanoja anteeksi anneta

Ei haavoja vanhoja ommela

Siipirikko haavoittunut

Jalkeilleen nousee

Ei mustelmia arpia suuria

Vastatuuleen lentää

Tuonelan joutsen haavansa nuolleena

De mi mesita de noche

Cavando una vieja foto donde

surcos profundos en tu cara

Cuenta tu dura historia

Recuerdo tus labios con mis labios

Escucho tu susurro en mis oídos

Puedo sentir el viento en tu último toque

Una suave pluma en mi piel

Que me enviaste desde el arroyo Tuonen

Ala el cisne de la choza

Todo pájaro malvado me sigue

Me recuerda a viejas hazañas

Ninguna palabra será perdonada

No hay heridas viejas cosidas

Sin moretones cicatrices grandes

puedes hacerlo

herido alado

se pone de pie

sus alas abiertas

El viento en contra vuela

cisne tuonela herido

A menudo pienso en mi mente

Realmente lamento mis acciones.

Que recuerdo recuerdo

¿Alguien derramó una lágrima?

Por un hombre que mata sus sentimientos

Y el amor no puede marchitarse

De nuevo, el pájaro del mal aire vuela en vuelo

No hay imagen en el espejo que valga la pena mirar

Si la autoimagen por alguna razón se encoge

herido alado

se pone de pie

sus alas abiertas

El viento en contra vuela

La herida de los lamidos de cisne de Tuonela

Ninguna palabra será perdonada

No hay heridas en la sutura vieja

herido alado

se pone de pie

Sin moretones cicatrices grandes

El viento en contra vuela

cisne tuonela herido