TYÖTÖN KUMMITUS - Popeda

Mä kerran horjuin kotiin, oli myöhäinen ilta

Öljylamppuun tulen tuhersin

Takka lämmön antoi, paloi piipussa kilta

Kai keinutuoliin hetkeks torkahdin

Koska siitä säpsähtäen

Mä ylös ponkaisin

Ja omituista kummajaista silmiin tuijotin

Tää istui ihan hiljaa, ja katsoi takaisin

Mun mieleeni toi ujon kamelin

Hiljaisuutta kesti kai minuutin kaksi

Mä henkäisin ja piinan katkaisin

Mut mönkiäinen muuttui vain pelokkaammaksi

Kun henkilöllisyyttään kysäisin

Yhtäkkii laulamalla

Tää alkoi kertoa

Kammottavaa tarinaa, jol ei oo vertoa

Edessäni itki työtön kummitus

Ei yhdellekään ollut kauhistus

En enää keltään saa niskavilloja nousemaan

On haamuilu jähmeää

Ei tunnu miltään

Jos yhdyn mä ulvomaan

On holveissa tympeää

Aikuiset ei usko

Muuhun kuin mammonaan

Lapset vetää kamaa

Tai palvoo saatanaa

Kaupungeissa valot palaa, paukkuu, rämisee

Ja yötä päivää auki on TV

Una vez me mecí en casa, era tarde en la noche

La lámpara de fuego es mil

La chimenea proporcionaba calor, quemado en el barril del gremio.

Supongo que tomé una siesta en la mecedora por un momento.

Por el parpadeo

empujé hacia arriba

Y miré a los ojos de extraños monstruos

Este se sentó en silencio, mirando hacia atrás.

Me acordé de un nuevo camello

Pensé que el silencio duró dos minutos.

respiré y atormenté

Pero el cuádruple solo se volvió más aterrador.

Cuando le pregunté por su identidad

de repente cantando

Eso es lo que empezó a decir.

Una historia espeluznante que no se compara.

Un fantasma desempleado lloró frente a mí

No hubo horror para nadie.

Ya no haré que se me levante la lana del cuello

Hay un fantasma sólido

no se siente nada

Si acepto aullar

Es aburrido en las bóvedas

Los adultos no creen

Aparte de mamón

Los niños tiran cosas

O adorar a Satanás

En las ciudades, las luces están encendidas, golpeando, traqueteando

Y noche y día hay un televisor