MINÄ, SINÄ JA MANNERHEIM - Popeda

Marskin kuvan seinältä pudotit

Kun sä oven kiinni lähtiessäs paiskasit

Ja mua nauratti se niin

Kun mä luulin että sä vaan tinttailit

Kun sua yöksi kuulunut ei

Ja muuttoauto irtaimes pois vei

Liian myöhään sen tajusin

Ja mukanas niin paljon menetin

Ja taas kun meikäläinen

Kotia kohti laahustaa

Siellä kylmä ja saastainen kämppä

Pimeessä mua odottaa

On pakko tunnustaa

Vanhat muistot masentaa

Sua kaipaan

Enemmän kuin mitään muuta!

Sua kaipaan, ootan toista tilaisuutta

Mä en pääse susta irti

Vaikka itteni henkihieveriin dokaisin

Maanantai lujaa potkaisee

Kun meikä latinaa pöntölle korisee

Vain toiletin seinät näkee

Kun bailaaja horkkaansa tärisee

Tää päivä jää rokuliin

En raahaudu sinne vaikka ammuttaisiin!

Puhelimen seinästä repäisen

Ja korjaussarjan korkkailen!

Jotenkin vaan elämä ajautuu

Koko ajan kauemmas

Ilman sua mä en tosiaan pärjää

Ilman sua oon kuin puolikas

Elämän äänetön osakas.

(x2)

Sua kaipaan…

Se on totuus ikuinen

Että nää baarit ei lohduta tiedän sen

Mut mitä muuta mä tekisin

Aseman katoltako pommilla hyppäisin?

Tähän touhuun on saatava potkua

Pakkohan elämän on jatkua!

Mut millä pääni nostaisin

Kun selkärankani mennessäs murskasit!

Ja nykyään ainoat jotka ovikelloa pimputtaa

On ulosottomies ja pari sitkeetä jehovaa!

Ne mut tahtoo pelastaa!

(x2)

Sua kaipaan…

Tiraste una foto de Marski de la pared

Cuando cerraste la puerta, tiraste

Y me hizo reír de esa manera

Cuando pensé que estabas tiñendo

Cuando cayó la noche no

Y el auto en movimiento se llevó

Demasiado tarde me di cuenta de eso

Y perdí tanto conmigo

Y de nuevo cuando lo hacemos

hacia casa

Hay una cabaña fría y sucia

Estoy esperándome en la oscuridad

debe ser reconocido

Viejos recuerdos deprimen

Te extraño

¡Mas que cualquier otra cosa!

Extraño a Sua, espero otra oportunidad

no puedo alejarme de eso

Incluso si muriera aquí

El lunes arrancará duro

Cuando la latina maquillada decora el bowl

Solo se ven las paredes del inodoro.

Cuando el bailarín sacude la garganta

Este día será sacudido

¡No voy a arrastrarme allí incluso si estoy disparando!

Arranco de la pared del teléfono.

¡Y estoy arreglando el kit de reparación!

De alguna manera, pero la vida se desvía

Todo el tiempo

Realmente no puedo estar sin ti

Sin sua oon como la mitad

El socio silencioso en la vida.

(x2)

Te extraño…

Esa es la verdad para siempre

Que estos barrotes no me consuelan lo sabes

Pero que más haría

¿Puedo saltar del techo de la estación?

Tienes que ser pateado en este ajetreo y bullicio

¡Tengo que seguir con la vida!

Pero con lo que levantaría la cabeza

¡Cuando aplastaste mi columna vertebral!

Y hoy, los únicos que tocan el timbre

¡Hay un alguacil y un par de testarudos Jehová!

¡Quieren salvarlos!

(x2)

Te extraño…