Kohkausrock - PMMP

Ei mitään jää käteen,

tai vielä vähemmän,

ja vähemmän tänään kuin eilen ymmärrän:

on nätisti rivissä metsässäkin puut,

kai jonossa menee myös hirvet sekä muut.

Ei mitään jää käteen,

tai vielä vähemmän,

mut vähemmän tänään kuin eilen selitän.

Kai jonossa menee metsässä ketutkin,

ja takuulla sekaisin oon huomennakin.

Lastenlaulu valehteli väittäessään,

että auringossa aina varjo seuraa kulkijaa:

olenhan nähnyt, kuinka joskus aurinko voi paistaa

aivan pääni päällä, eikä silloin tosiaankaan

varjo lainkaan lankea.

Ei mitään jää käteen,

tai vielä vähemmän,

ja vähemmän tänään kuin eilen ymmärrän:

on nätissä rivissä istutetut puut,

ja levällään pihoilla lapsukaisten suut.

Ei mitään jää käteen,

tai vielä vähemmän,

mut vähemmän tänään kuin eilen selitän.

Kai jonossa menee metsässä ketutkin,

ja huomennakin olen sekaisin.

Tarja ihan kostoksikin paremmaksi pisti:

sil on äidin kiusaksi miehenä työtön pianisti.

Äiti itkee, miksi otettava on sellainen risti,

muutenkin on suita tarpeeksi tässä ruokittaviksi.

Koskaan ei enää tätäkään päivää

kahlata läpi uudestaan,

mutta se häly jää soimaan:

kaikuu, meteli kumisee, raikuu,

ja korvakäytävään juuttuu, unessakin vielä toistuu.

Hän saa vain siinä tapauksessa soittaa,

jos joku tomumajan jättää,

ja tänään puhelin soi.

Edenin kaakelit ovat vihertävät, valkeat,

ja se kloorivesi kirvelee silmää.

Minä osaan kellua, isä,

minä osaan kuplia, isä,

minua ei vieläkään kylmää.

Vedet tulee ihon läpi.

Olet unohtanut taas.

Nuku sinä kevään yli, hän odottaa veden takana.

Tätä teennäistä hymyä en voi pyyhkiä millään.

Jähmettyneenä poskipäät, vielä kiristyy lisää,

ja pahoittelet, kun et oikein osaa sanoa mitään,

mut onpa huono tuuri.

No queda nada en tu mano

o menos,

y menos hoy que ayer entiendo:

hay bastantes árboles en el bosque,

Supongo que el venado y otros van en fila.

No queda nada en tu mano

o menos,

pero menos hoy de lo que expliqué ayer.

Supongo que los zorros van al bosque en la cola,

y tengo la garantía de estar confundido mañana.

La canción de los niños mintió, alegando

que al sol siempre la sombra sigue al caminante:

después de todo, he visto cómo el sol a veces puede brillar

justo en mi cabeza, y luego no realmente

la sombra no cae en absoluto.

No queda nada en tu mano

o menos,

y menos hoy que ayer entiendo:

hay árboles plantados en fila,

y en los amplios patios de las bocas de los infantes.

No queda nada en tu mano

o menos,

pero menos hoy de lo que expliqué ayer.

Supongo que los zorros van al bosque en la cola,

y mañana estoy confundido.

Tarja prefirió la venganza:

sil es un pianista desempleado acosado por su madre como hombre.

Mamá llora por tomar tal cruz,

de todos modos, hay suficientes trajes para alimentar aquí.

Nunca más hoy

vadear de nuevo,

pero ese ruido permanece:

eco, ruido,

y se atasca en el canal auditivo, incluso durante el sueño.

Solo puede llamar si

si alguien sale del polvorín,

y hoy suena el teléfono.

Las tejas del Edén son verdosas, blancas,

y que el agua clorada pica el ojo.

Puedo flotar, papá,

puedo burbujear papá

Todavía no tengo frío.

El agua entra por la piel.

Te olvidaste de nuevo.

Duermes sobre la primavera, él está esperando detrás del agua.

No puedo borrar esta sonrisa hipócrita en absoluto.

Pómulos solidificados, tensándose aún más,

y lo siento cuando realmente no puedes decir nada

pero mala suerte.