Gabriel - Pelle Miljoona OY, 1980

Tää on surullinen tarina mun ystävästä

Nimeltään Gabriel

Timantit loistivat silmistään

Mut silti sai osan eläimen

Jo lastenvaunujaan alettiin potkia ja työntää

Saastaisimpaan viemäriin

Joka potkun jälkeen täytyi potkijan myöntää

Että jalka osui liekkeihin

Ja hänet yritettiin keihästää salamoilla

Sekä jääpuikoilla

Mut oli tarttunut hampailla elämään

Siksi kesti aina tulen ja jään

Veljensä asui vankilassa

Ja siskonsa laivoissa

Isä eli sadistina herruudessa

Ja äiti herran pelossa

Nahkatakkiinsa hän kirjoitti Gabriel G: llä

Että kaikki tietäisivät

Millä toisella nimellä

Ylpeyden nimeäisivät

Ja nahkatakkiaan

Hän ei riisunut milloinkaan

Ei kesällä eikä talvella

Ei edes viimeisenä iltana

Hän puhui stadin slangia

Vaik ei ollut siellä käynytkään

Kehui polttaneensa hassista

Vaik ei ollut sitä nähnytkään

Ja kätensä heiluivat ilmassa

Kun hän kertoi meille suunnitelmistaan

Ajatukset lensivät avaruudessa

Ja saivat hänet suunniltaan

Elämänjanonsa

Ei ollut koskaan sammuva

Sitä hän joi ja siinä hän ui

Ja siitä aina humaltui

Gabriel ei viihtynyt koulussa

Ja olisi sen lopettanut

Mut faija sano jos joulutodistuksessa

On nelosia niin tapan sut

No todistuksessa oli kolme nelosta

Ja joulujuhla päättynyt

Mutta hän ei vapissut pelosta

Oli elämästään päättänyt

Ja saman päivän iltana

Hän roikkui narun jatkeena

Oman talonsa vintissä

Tähdet loistivat silmissä

Moni sanoi Gabriel teki itsemurhan

Totuus kuitenkin on

Että hän vain lopetti matkan turhan

Koska täällä oli koditon

Ja tiedän että Gabriel tahtoi elää

Eikä tehdä pahaa kenellekään

Mutta hänen ei annettu elää

Koska hän koki enemmän

Elämän hän koki niin

Kuin Jack Kerouac tai James Dean

Se on ratsastamista villihevosella

Sekä myrskytuulella

Esta es una historia triste sobre mi amigo.

llamado gabriel

Los diamantes brillaban en sus ojos

Pero todavía tengo parte del animal.

Ya empezaron a patear y empujar sus cochecitos

A la cloaca más contaminada

Después de cada patada, el pateador tenía que admitir

Ese pie golpeó las llamas

Y se hizo un intento de atravesarlo con un rayo

así como carámbanos

Pero se había agarrado los dientes de por vida.

Es por eso que siempre tomó fuego y hielo

Su hermano vivía en prisión.

Y en los barcos de su hermana

El padre vivía como un sádico en el dominio

Y una madre en el temor del Señor

Escribió en su chaqueta de cuero con Gabriel G.

que todos sabrían

con que otro nombre

el orgullo se llamaría

y una chaqueta de cuero

nunca se desnudó

Ni en verano ni en invierno

Ni siquiera anoche

Hablaba la jerga del estadio

Aunque él no había estado allí

Se jactó de que había quemado la molestia

aunque no lo habia visto

Y sus manos ondearon en el aire

Cuando nos contó sus planes

Los pensamientos volaron en el espacio

Y lo sacaron de los caminos trillados

sed de vida

Nunca se extinguió

Lo bebió y en él nadó.

Y siempre me emborrachó al respecto

Gabriel no disfrutaba la escuela.

Y lo habría detenido

Pero faija di si en el certificado de navidad

Hay quads, así que los mato.

Bueno, había tres cuatros en el certificado.

Y la fiesta de Navidad ha terminado.

Pero no tembló de miedo.

habia decidido su vida

Y en la tarde del mismo día

Colgó como una extensión de la cuerda.

En el ático de su propia casa.

Las estrellas brillaban en sus ojos

Muchos dijeron que Gabriel se suicidó

La verdad, sin embargo, es

Que acaba de terminar el viaje en vano

Porque no tenía hogar aquí.

Y sé que Gabriel quería vivir

y no hacer daño a nadie

Pero no se le permitió vivir.

Porque experimentó más

Así experimentó la vida.

Como Jack Kerouac o James Dean

es montar un caballo salvaje

Así como el viento de tormenta