Kuka Näkee - Neljä Ruusua

Sokeana hän syntyi tänne pohjolan kolkkaan

Varttui lämpimässä perheessä, uskoi että hyvä voittaa

Ei koskaan nähnyt, kuinka aurinko laskee ja hukkuu metsän taa

Unissaan sen kuvittaa säteeseen viimeiseen

On hukuttautunut niin monta kertaa itsesäälin kyyneliin

«miksi juuri minä?»

kysynyt itseltään

On meinannut ottaa kasan unilääkkeitä nukkuakseen pois

Muttei sitä koskaan pystyisi katumaan

Tänä päivänä sataa ja tuulee, sitä kuuntelee

Tänä päivänä on ilmeiden huumaa

Kylmää ja kuumaa

Märkää ja kuivaa

Tuntee kaiken sen

Hän ei ikinä nähnyt, kuinka kaunis hän onkaan

Muut näki mutta yksi tahtoi enemmän

Syvemmältä sielu, oli monta kertaa puhtaampi kuin muut

Niin onnellinen, siihen on salaisuus

Tänä päivänä sataa ja tuulee, sitä kuuntelee

Tänä päivänä on ilmeiden huumaa

Kylmää ja kuumaa

Märkää ja kuivaa

Tuntee kaiken sen

Kuka näkee kaiken tuon, kuka löytää onnen luo?

Kuka näkee kaiken tuon, kuka löytää onnen luo?

Kuka löytää onnen luo?

Kuka löytää onnen luo?

Nació ciego aquí en la esquina norte

Al crecer en una familia cálida, creía que una buena victoria

Nunca vio la puesta de sol y ahogarse detrás del bosque

En sus sueños lo ilustra el rayo hasta el último

Se ha ahogado tantas veces en lágrimas de autocompasión

"¿por qué yo?"

se preguntó a sí mismo

Solía ​​tomar un montón de pastillas para dormir para dormir.

Pero nunca se arrepentiría

Hoy llueve y viento, escucha

Hoy es la droga de la expresión

frío y caliente

Mojado y seco

lo sabe todo

Ella nunca vio lo hermosa que es

Los demás vieron pero uno quería más

Más profundo del alma, fue muchas veces más puro que los demás.

Tan feliz, hay un secreto para eso

Hoy llueve y viento, escucha

Hoy es la droga de la expresión

frío y caliente

Mojado y seco

lo sabe todo

¿Quién ve todo eso, quién encuentra la felicidad?

¿Quién ve todo eso, quién encuentra la felicidad?

¿Quién encuentra la felicidad?

¿Quién encuentra la felicidad?